KAISA JUNTUNEN
LAPPEENRANTA. Etelä-Karjalan keskussairaala ei ole vakinaistanut yhtään
perushoitajaa viiteentoista vuoteen. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto
SuPer vaatii sairaanhoitopiiriltä toimia hoitajien olojen kohentamiseksi.
Liitto katsoo, että Etelä-Karjalassa perus- ja lähihoitajia kohdellaan
kaltoin monella tavalla.
He tekevät määräaikaisina pätkää pätkän perään, heidän toimenkuvansa on
liian kapea, eikä alan opiskelijoille järjestetä tarpeeksi
työssäoppimisjaksoja, listaa SuPerin ammattiasiainsihteeri Raija Moilanen.
Perushoitaja Liisa Vartiainen asettuu pätkätyöläisten puolestapuhujaksi.
Hän on tehnyt Etelä-Karjalan keskussairaalassa pätkätöitä 20 vuotta. Siinä
ajassa hän on ehtinyt työskennellä lähes kaikilla osastoilla.
Vartiainen esittelee paksua paperinivaskaa, joka koostuu noin 200
määräyskirjasta. Lyhyimmät työsopimukset on tehty päiväksi tai kahdeksi.
Vartiaisen määräyskirjat ovat menossa SuPerin lakimiesten tutkittavaksi. He
saavat selvittää onko moinen työpätkien ketjuttaminen laillista.
Vartiainen on koettanut kohentaa asemaansa vuosien varrella luottamusmiehen
ja ammattiosaston avulla, mutta parannusta ei ole syntynyt.
PARINKYMMENEN vuoden pätkätyö ja sen epävarmuus on heijastellut Vartiaisen
koko elämään.
Mitään suuria hankintoja en ole voinut suunnitella, kun rahan tulo ei ole
ollut koskaan varmaa, hän toteaa.
Vuorotteluvapaat, työn vaativuustasosta koituvat lisät ja muut vakituisen
työsuhteen edut eivät kosketa Vartiaista.
Kahdeksaan vuoteen en ole saanut pitää palkallista kesälomaa.
Työsopimukset loppuvat sopivasti juuri ennen sitä.
Vartiainen miettii, että hänenlaisensa pätkätyöläinen ei ole
työnantajankaan kannalta paras mahdollinen. Työmotivaatio ei ole
huipussaan, kun ura talossa on koko ajan vaakalaudalla.
En viitsi laittaa itsestäni kaikkea likoon, Vartiainen toteaa.
Pätkätyö sopii opiskelijalle. Itse tykkäisin olla vakituisesti
akuuttisairaanhoidossa, joka antaa minulle itselleni eniten.
Vartiainen tietää, että pääkaupunkiseudulla olisi hänellekin vakituista
työtä. Hän ei ole kuitenkaan valmis muuttamaan.
Minulla on koti ja tärkeät ihmiset Lappeenrannassa, hän sanoo.
SAIRAALAT ALKAVAT olla suurissa vaikeuksissa sairaanhoitajapulan vuoksi.
Etelä-Karjalan keskussairaalankin on ollut vaikea löytää niin sijaisia kuin
kesälomatuuraajia. Raija Moilanen muistuttaa, että lähihoitajia olisi vielä
saatavilla.
Pääkaupunkiseudun hoitajapula on johtanut siihen, että siellä on
sijaisten markkinat. Sijaiset voivat määritellä millaista palkkaa he
haluavat ja millaisilla ehdoilla. Siellä sijaiset saavat parempaa palkkaa
kuin vakituiset, Moilanen kertoo.
Perushoitajien virkoja Etelä-Karjalan keskussairaala on vähentänyt tasaista
tahtia. Vuodesta 1991 tähän päivään on vähennetty 180 virkaa.
Valtakunnallisista tilastoista näkyy, että kun yksi perushoitajan virka
on lopetettu, tilalle on otettu kolme sairaanhoitajaa. Tätä on tapahtunut
myös Etelä-Karjalassa, kuvailee Raija Moilanen.
Etelä-Karjalan keskussairaalassa lähi- ja perushoitajia on selvästi
vähemmän kuin muissa saman kokoluokan sairaaloissa.
Tämä on asennekysymys. Etelä-Karjalassa meille sanotaan, että
erikoissairaanhoito vaatii sairaanhoitajia. On se kumma, että
yliopistolliset keskussairaalat tarvitsevat kuitenkin lähihoitajia. Olen
kysynyt, että mitä niin erityistä hoitoa karjalaiset vaativat, että perus-
ja lähihoitajat eivät siihen kelpaa, Moilanen lataa.
Moilanen painottaa, että potilaat tarvitsevat sekä sairaanhoitajia että
lähihoitajia, joiden reviirirajat ovat usein keinotekoisia
Suurin osa sairaanhoitajista on käynyt 2,5 vuoden opistotason
koulutuksen, kun nykyiset lähihoitajat opiskelevat kolme vuotta, Moilanen
huomauttaa.
Koska lähihoitajaopiskelijoille ei tahdo löytyä riittävästi
harjoittelupaikkoja keskussairaalasta, he eivät voi imeä käytännön
oppia erikoissairaanhoitoon liittyvistä tehtävistä, eivätkä saa sen vuoksi
jalkaa oven väliin.