VESA SALMINEN
TAIPALSAARI. Ukin ostamalla lasikuitujousella ampunut pieni intiaani tuskin
osasi kuvitella itseään arvokisoihin 25 vuotta myöhemmin.
Koko ajan ollaan korkeammilla panoksilla menty. Nyt jotenkin tuntuu, että
on palikat kohdallaan, Sami Erjansalo miettii.
Ase on vaihtunut taljajouseksi, ja taipalsaarelaisen 13 vuoden harrastus
huipentuu maastoammunnan MM-kisoissa Ruotsissa elokuun lopussa.
Suomalaisille olympiamenestystä tuoneen tähtäinjousen sijasta Erjansalo
päätyi aseeseen, jolle olympiakisoissa ei ole tilaa. Taljajousen valinnan
perusteita Erjansalo ei aivan tarkkaan muista.
Kai se oli sitten teku ja tekniikka, insinööri kuvaa tähtäinjousta
teknisesti hieman monimutkaisempaa taljajousta.
Taljajousella ammunta on kiväärimäisempää kuin tähtäinjousella.
SATSAUKSIA jousiammunta on vaatinut Erjansalolta etenkin menoja kalenteriin
sovitellessa. Talvisin jousiammunta vie aikaa 4-5 päivää viikossa.
MM-kisoihin panostus vie kesällä harjoituksiin joka päivä. Jos ei
Huhtiniemen maastoon, niin vähintään sadepäivinä omaan autotalliin.
Saimaanharjulla oleva perheen omakotitalon ostoon vaikutti paljon se, että
talon päädyssä autotallin sivua pitkin pystyy ampumaan 40 metrin matkan.
IMATRALAISSYNTYISEN Erjansalon harrastus alkoi jousimetsästyksestä.
Maastojousiampujain liiton kisoihin hän vaihtoi vuonna 2003, eikä sen
jälkeen ole aikaa metsästykselle jäänyt. Tänä vuonna hän harppaa taas yhden
askeleen eteenpäin, kun lajiliitoksi vaihtui Suomen jousiampujain liitto.
Halusin vähän haasteita ja lisää tasoa kisoihin, Erjansalo kuvaa.
Talvella Erjansalo on kokeillut sisäammuntaa. Kummasti lahje kuulemma
värisee, kun vierellä tähtää 50 kilpailijaa. Maastoammunnassa liikutaan
kisoissa yleensä 3-4 ampujan ryhmissä.
Kyllä minun juttuni on ehdottomasti maastossa ampuminen.
OMASTA KEHITYKSESTÄÄN Erjansalo jakaa kiitosta jousiampujainliiton
toiminnanjohtajalle Timo Rantaselle, joka on katsonut päältä kaverinsa
tekemistä.
Kansainvälistä kokemusta taipalsaarelainen on ehtinyt hankkia kaksista
kansainvälisen maastojousiliiton EM-kisoista, vuosina 2003 ja 2005.
Ensimmäisellä kerralla hän oli omaksi yllätyksekseen pronssilla.
Jousiampujainliiton alaisuudessa kuviot kuitenkin muuttuvat.
Onhan se kokemus, kun on kaapissa Suomen edustusjoukkueen puku. Nyt on
oikein virallista ja isoa.
ONNISTUNEESSA SUORITUKSESSA on mukana taitoa, psyykettä ja kohdallaan
olevaa etäisyyden mittausta.
Pelata ei kannata. Jos ei tunnu hyvältä, älä ammu.
Siinä olen joutunut tekemään aika paljon töitä, että olen oppinut
mittaamaan etäisyyttä. 35 metriin saakka se menee aika helposti, mutta
45-55 metrissä se on vaikeampaa.
Silmän apuna arvioinnissa ampuja käyttää taljajousen optista tähtäintä.
Asento pitää pystyä hallitsemaan. Siellä maastossa ollaan milloin
minkäkinlaisessa vänkkyrässä.
Ei saa miettiä mitään muuta. Nuoli kerrallaan. Huonot hetket suljetaan pois.
Maailman huiput ampuvat 360 pisteen maksimin tai pisteen päähän siitä.
Sille tasolle on Erjansalon mielestä hänellä vielä hurja hyppy.
Tavoitteena on tänä vuonna hyvänä päivänä 354 pistettä.
Ilman muuta tosissaan harjoitellaan. Tavoitteiden pitää olla korkealla,
mutta niiden pitää olla realistisia.
Tekniikalla pääsee pitkälle. Loppu tulee korvien välistä.
Sami Erjansalo
Syntynyt 24.2.1974 Imatralla.
Harrastanut jousiammuntaa 13 vuotta. Aloittanut harrastuksen 1998 Suomen
jousimetsästäjäinliiton kisoista.
Ampuu taljajousella.
Asuu Saimaanharjulla. Perhe vaimo Merita ja kaksi ja puolivuotias poika Perttu.
Työskentelee lappeenrantalaisessa HLE Oy:ssä projekti-insinöörinä.
Taljajousi
Taljajousen virittämisessä vaadittava voima putoaa tietyn kohdan jälkeen
40-70 prosenttia jousen kaaren molemmissa päissä olevien taljapyörien
ansiosta. Se antaa selvästi pidemmän tähtäysajan kuin saman jäykkyyden
tavallisella jousella.
Kilpataljajousessa saa olla optiikkaa sisältävä tähtäin.
Taljajouset ovat kalliimpia kuin tähtäinjouset. Hyvät välineet saa noin 2
000 eurolla.