PETTERI VÄRTÖ
LEMI. Nykykoulu opettaa kuvanlukutaitoa elämää varten. Ennen sähköistä tekniikkaa koulu opetti kuvista elämää. Maalatut koulutaulut kuvasivat ammatteja, historiaa, kaupunkimiljöötä, luontoa, tekniikkaa, kaikkia niitä muotoja, joissa elämää oli ja on olemassa.
Mennyttä? Ehei, vaan silkkaa nykyisyyttä Lemillä tämän kesän aikana. Taikalyhdyssä on kesäkuun alusta esillä liki tuhat koulutaulua, joissa elämä on esitetty selkeinä väreinä ja pelkistettyinä tietoina, opinhaluisille esteettisesti annosteltuina silmänruokapaloina.
Varovaisestikin arvioiden niiden näyttämisessä on kyse tärkeän, mutta unohduksiin jääneen ilmiön esittelystä. Koulutaulujen merkitystä suomalaiselle koululaitokselle on tutkittu vain vähän, vaikka niitä aikanaan käytettiin opetusvälineenä alakoulusta aina kymnaasiin asti.
KOULUTAULUT eivät pulpahtaneet tyhjästä Lemille. Niitä maalanneiden kuvataiteilijoiden ohella on tarvittu Jalo Sihtolaa, Vesa Tonderia ja Aapo Pekaria. Sihtola keräsi kokoelman, Tonderin ja Pekarin ystävyyssuhde pelasti ne siirtelysulkeisilta ja tuhoutumiselta.
Tauluista iso osa on yli satavuotiaita ja ne alkavat olla hauraassa kunnossa, kun niitä on siirretty varastosta toiseen. Viimeisen 20 vuoden aikana on käytetty vain uskontoaiheisia tauluja pienimpien oppilaiden opetuksessa, Imatran Tainionkosken koulun rehtori Tonder sanoo.
Koulu hankki taulut Sihtolan toimiessa Tornatorin koulun johtokunnan puheenjohtajana. Aktiivisen taiteenkerääjän hankkima kokoelma on todennäköisesti laajin koulutaulukokoelma Suomen kouluissa.
Sihtolan hankinnoista Tainionkosken koululle jää vajaa sata Imatraan keskeisesti liittyvää taulua, jotka kehystetään koulun seinille myöhemmin ripustettaviksi. Loput siirtyvät antikvariaattiyrittäjä Pekarin haltuun, mitä Tonder pitää parhaana tapana saada ne esille.
AAPO PEKARI on haltioitunut tauluista. Käsissä on sekä määrällisesti että laadullisesti mittava kokoelma kotimaisen koululaitoksen opetussuunnitelmallista historiaa. Värikylläisistä tauluista vain osa mahtuu kerrallaan koristamaan täyden antikvariaatin seinähyllyjä.
Näkösällä olevat taulut vaihtuvat todennäköisesti kesän aikana ja muihin voi sitten tutustua selaamalla, Pekari hahmottelee. Harjaantunut silmä on jo ehtinyt löytää eroja saksalaisten, ruotsalaisten, suomalaisten ja englantilaisten taulujen väliltä.
Englantilaista alkuperää olevat taulut on maalattu vasta toisen maailmansodan jälkeen ja niiden värimaailma poikkeaa muista, samoin kuin aiheetkin, Pekari kertoo ja näyttää nykyaikaista kaupunkikuvaa esittävää taulua toukotöistä kertovan kotimaisen vierellä.
Kokoelman vanhimmat taulut ovat saksalaisia. Suomalaistaiteilijoiden maalaamat taulut ovat pääosin 1920-luvulta. Koulutaulujen ohella entisajan opetusvälineistä Taikalyhdyssä on näytteillä 500 opetusvalokuvan kokoelma sekä niitä näyttänyt taikalyhty vuodelta 1926.
KOULUSIVISTYKSEN lisäksi Lemillä voi kesän aikana perehtyä sekä yleissivistykseen että myös paikallishistoriaan. Taikalyhdyn elokuvahuoneessa heijastuu Suomessa elokuvia Hangosta Petsamoon näyttäneen Asser Kantolan kiertueiltaan taltioima lyhytfilmi.
Kymmenen minuutin pätkä on siinä mielessä harvinainen, että sotien jälkeen Suomessa ei juuri ollut 35 millin filmiä harrastajien käyttöön. Kantolan suhteet elokuvateollisuuteen olivat kuitenkin kunnossa, sillä hän työskenteli Suomi-filmin varastopäällikkönä, Aapo Pekari sanoo.
Kantolan lyhäri on Taikalyhdyssä esillä dvd-muodossa. Liikkuvan kuvan ohella elokuvayrittäjä taltioi matkojaan myös negatiiville. Lemin nuorisoseurantalolle Tapiolaan suuntautuneista vierailuista Kantolan kokoamista viidestä albumista on tallessa kuvia maaliskuulta 1947.