SARI PULLINEN
IMATRAN romanttisin paikka saattaa olla Jäppilänniementiellä, Laitilanlahden yli menevällä sillalla. Siellä on kaksi penkkiä, toinen
ilta- ja toinen aamuaurinkoon päin. Penkeillä istuskelevat voivat lukea niihin kirjoitettuja runoja.
Jäppilänniemen kahdeksan kilometriä pitkän taidetien alkamisen huomaa tienvieren kyltistä. Kohta alkaa pientareilla näkyä maahisia, värikkäitä kissoja, peikkoja ja Jäppisen Reinon navetan seinään maalattuja lehmiä.
Savuntuoksuisessa riihessä on valokuvanäyttely, ja hakkuuaukealle ilmestyy vielä kesän mittaan susi. Taidetien päässä Vienolantien risteyksessä tanssii kaksi heinähahmoa.
Harvalle maitolaiturille kannetaan enää maitohinkkejä. Jäppilänniemessä kopeille on keksitty muuta käyttöä. Vanhassa maitokopissa on runoja, ja tien varteen rakennetulla uudella maitolaiturilla esitellään Olli Nurmisen sarjakuvia. Taidetie on inspiroinut jotakuta ite-taiteilijaa piirtämään valkoisella liidulla maitolaiturin kuvan asvalttiin.
Immalanjärvi helmeilee koko ajan tien tuntumassa ja antautuu toisinaan näkyviin.
Kukin teos on merkitty tienlaitaan siniharmaalla kolmiokyltillä. Tämän tien varrella vanhat peltotyökalutkin alkavat näyttää taiteelta.
Albert Edelfeltilläkin on sijansa Jäppilänniemessä. Häntä muistetaan Hirslammentien risteyksessä, jossa sijainneessa Haapsiin talossa parantaja Elli Jäppisen luona taiteilija piti majaa maalatessaan Ruokolahden eukkoja.
Taidetien teoksia ovat rakentaneet talkoilla kylän omat ja vapaa-ajan asukkaat, lapset sekä aikuiset, nuoret taideopiskelijat ja vierailevat taiteilijat sekä Imatran työkeskus.
Kun tien vieressä on kyltti savipaja auki, voi meidän pihasaunaamme tulla tekemään savitöitä, vinkkaa Eeva Manninen, yksi taidetien järjestäjistä.
Taidetie on saanut Leader-rahoitusta ja tänä vuonna myös kunniamaininnan Etelä-Karjalan kylät ry:ltä.
Tie on tehty kyläläisten iloksi. Monet tuovat tänne myös kesävieraitaan, Eeva Manninen kertoo.
Pyörän päältä teokset voi kokea parhaiten, autolla niistä huristaa vähän liian nopeasti ohi.
Salo-Peltolan, Jakan ja Jäppilänniemen kylissä on noin 70 taloutta. Idea taidetiestä kypsyi muutama vuosi sitten monessa päässä yhtaikaa.
Raija Niemelällä on täällä kesäpaikka, ja hän oli lenkkeillessään keksinyt, että täällä pitäisi esitellä taidetta jollakin tavalla. Itse olen asunut täällä 25 vuotta, ja minäkin haaveilin jostain samankaltaisesta, Manninen muistelee.
Hän on iloinen siitä, että teokset ovat saaneet olla rauhassa. Ilkivaltaa niille ei ole tehty.
Jos rakennusarkkitehdin työltäni jäisi yhtään aikaa, tekisin itse lyijylasitöitä, Manninen paljastaa.
Taidetien avajaiset Eino Leinon päivänä 6. heinäkuuta kello 19
Salo-Peltolan seurojentalolla.
Salo-Peltolan seurojentalolla kuvataidenäyttely su-iltapäivisin. Töitä ovat
tuoneet Kristiina Pellinen, Mari Leinonen, Paula Karjalainen, Jaana Antola,
Sanni Kaipiainen ja Sinikka Hurskainen.
PEKKA HÖLKKI
Kuvatekstit
Eeva Manninen istahti sarjakuvamaitolaiturille heinästä tehdyn nuorukaisen
viereen.
Nämä äpylit löytyvät Jäppisen navetan seinästä.
Kristiina Pellisen puinen kettu on kiinni kivenjärkäleessä.
Lapset muotoilivat ötököitä paperimassasta.