VESA SALMINEN
IMATRA. Superpesiksen parhaalla psyykkaajalla on edessään totinen paikka. Tai oikeastaan se meni jo. Tästä eteenpäin kaikki on vain selviämistä.
– Ei tää mennyt ollenkaan niin kuin sen piti mennä, IPV:n pelinjohtaja Raimo Bragge huokaa.
– Tosi raskasta työstää asiaa, kun ei millään löydä sitä, mitä pääsisi tonkaisemaan.
Braggen paras lääke on oma motivaatio. Kun on sata lasissa, se voi tarttua muihinkin, eikä ainakaan tarvitse selitellä, ettei ole yrittänyt.
Seitsemän viimeisen pelin aikana imatralaisten pitäisi taas oppia voittamaan, sillä putoamissarjassa pääsarjalaisilla on vain hävittävää. IPV todisti sen vuosi sitten nousemalla ykköspesiksestä. Nyt se pelkää samaa kohtaloa toiseen suuntaan.
PALOMIES BRAGGE oli pelaajana kova hyörimään kentällä ja sen liepeillä. Ulkopuolisten mukaan mies sanoo räväkästi mitä ajattelee, vaikka tappioputkessa ahdistuneiden pelaajien korvat eivät sitä aina kestäisi.
– Jos pelimies ei kestä kritiikkiä, ei ole pelimies.
Bragge kertoo kerran tänä kesänä ehdottaneensa joukkueelle koko valmennusryhmän eroamista, mutta siihen aiheeseen ei ole tarvinnut palata.
IPV verkkosivuilla Bragge kuvaa itseään pelimatkoilla mietiskelijäksi. Hävittyjen pelien jälkeen, kun pelaajat ovat jo lähteneet kohti uusia seikkailuja, pelinjohtaja miettii yhä.
– Kyllä sitä muutamia pyörimisöitä on tullut harrastettua.
– Nyt on levollinen mieli, kun on näkynyt selkeää eteenpäin menoa, mutta vieläkin on epäonnistumisen mahdollisuus.
Braggen mukaan sen verran asioita on punnittu, että mitään hän ei tekisi toisin. Ehkä muutama henkilökohtainen palaveri sitä kaipaavien pelaajien kanssa on jäänyt käymättä. Psyykkistä valmennusta takavuosien tapaan IPV:ssä ei ole harrastettu.
– Ei ole kuin minun mutu-tuntumani asiasta.
BRAGGE TUNTUU olevan aina se sotilas, joka hälytetään apuun, kun Imatralle tarvitaan pelinjohtajaa. Kerran hän sanoo kieltäytyneensä, mutta loppukaudella oli silloinkin taas viuhkan varressa.
Putoamista vastaan Bragge on saanut taistella kylliksi IPV:n, Kouvolan ja Joensuun pelinjohtajana. Pelaajana virsi oli toinen, mitaleita ja arvo-otteluita on miehen meriittilista täynnä.
– Jos mulla ei mitään muuta kokemusta ole, niin ainakin karsintasarjasta on.
Kauden alun markkinatuokioissa IPV:kin luotti kovasti itseensä, mutta Bragge tunnustaa, että joukkue olisi parhaimmassakin tapauksessa voinut tapella sijoista 7-10 ja se seiska olisi jo ylisuoritus. Nyt IPV on superin pisteautomaatti.
IPV:N RIKKINÄISEN kauden malliesimerkki on sisäpelin avainpelaaja Olli Lehtola. Polvivamman jälkeen Lehtola ehti pelata yhden ottelun avausyhdeksikössä ja mursi samantien sormensa. Kun ratkaisupelaajista on ollut puutetta muutenkin, kapteenin kohtalo on nakertanut ailahdelleen joukkueen itseluottamusta.
Bragge ei usko, että pelaajat ovat piiloutuneet Lehtolan loukkaantumisen taakse, vaikka hänen roolinsa on ollut suuri sekä lyöjänä että ulkopelissä.
– Joukkueen pitää pelata tunnetasolla parempaa palloilua kuin on tähän asti pelattu. Kun tunnetaso tippuu, on aika mahdotonta viedä peliä eteenpäin.
– Meidän joukkue ei koostu kahdestatoista huippunimestä, vain pari on maistanut kovempia pelejä.
IPV:n ongelma ei välttämättä löydy sisä- tai ulkopelistä vaan pukukopista. Äkkivääriä joukkueen kemian sekoittajia tai niin sanottuja pukukoppipelaajia ei ole. Sellaisia kuin Bragge itse oli.
Jokerin tai etukenttäpelaajan sijasta IPV:n hankintalistalla olisi pitänyt olla yksi arsehole.
– Jätkät tuntee toisensa vähän liian hyvin. Tuntuu että kun jollain menee vähän huonosti, muut menevät siihen mukaan. Ei aina voi mennä happy family -tyylillä.
– Kyllä sitä silti joskus joutuu heittämään itsensä pelleksi pukukopissa, että saataisiin vähän eloa aikaiseksi.
MIKA STRANDÉN
Kuvateksti
Tuonti-Audi vei Raimo Braggen Mustolan tulliin papereita täyttämään.