ANNE KOKKONEN
VUOSI 2006 ei jää aikakirjoihin ihanana
hellekesänä vaan ankarana katovuotena.
Pitkäaikaisen kuivuuden vaikutukset tuntuvat
kaikkein pahimmin karjatiloilla, joissa kärsitään
jo nyt sekä ruoka- että vesipulasta.
Palaneet pellot eivät enää tuota mitään, heinä
on kuollut totaalisesti. Lehmät syövät joko
toista säilörehusatoa suoraan pellosta tai ensi
talveksi varattua rehua, kertoo kotieläinagrologi
Riku Tella Pro Agria Etelä-Karjalasta.
Moni tuottaja on tehnyt omat johtopäätöksensä.
Nautajonot teurastamoilla venyvät useiden viikkojen mittaisiksi.
Huonompituottoiset ja poistettaviksi määrätyt
naudat kannattaa teurastaa, jotteivät ne olisi
enää kuluttamassa rehuvaroja, Tella suosittelee.
SATEET PELASTAISIVAT osan laitumista ja hyvässä
lykyssä säilörehua päästäisiin korjaamaan vielä
lokakuussakin. Laadusta ei Tellan mukaan kannata
puhua, tärkeintä olisi saada edes jotakin talveksi eläinten suihin.
Väkirehun hinta on kova eikä sitäkään voi
syöttää naudoille määrättömästi. Kohtalaisella
kuivaheinäsadolla taas ei ole suurta merkitystä
nykyisten nautojen ruokinnassa, Tella huomauttaa.
Kun rehu loppuu, eläimet lähtevät monelta
tilalta. Ehkä pitkäänkin kytenyt lopettamispäätös
on helppo toteuttaa ylivoimaisessa tilanteessa.
Karjatalouteen tosissaan panostaneet isot tilat
ovat kaikkein ahtaimmassa raossa. Kun kato
ulottuu melkein koko Eurooppaan, eläimille ei saa
rehua edes riihikuivalla rahalla.
Akuutein ongelma näyttää syntyvän vedestä. Pumput
kurahtelevat jo monin paikoin tyhjyyttään ja
pohjaveden lasku jatkuu vielä pitkään, vaikka sateet alkaisivat välittömästi.
Monikymmenpäisen lehmikarjan juottaminen ei
onnistu ämpäripelillä, sillä yksi lehmä tarvitsee
päivässä jopa sata litraa vettä. Lisäksi
lypsykarjatiloilla käytetään päivittäin runsaasti
vettä lypsyvälineiden ja tilatankkien pesemiseen.
KAAKKOIS-SUOMEN ympäristökeskuksen insinööri Esa
Houni ei puhu vesipulasta, vaikka
pohjavesikertymät jäävät roimasti pitkäaikaisten
keskiarvojen alapuolelle. Ruokolahdella ollaan
noin 30 senttiä ajankohdan keskiarvojen
alapuolella, Elimäellä ja Utissa vastaavat luvut
ovat 3040 ja 15. Lukemat eivät ole keskenään vertailukelpoisia.
Maa on nyt niin kuivaa, etteivät ukkossateet
pysty pohjavettä nostamaan. Vasta pitkäkestoiset
syyssateet alkavat vaikuttaa, Houni arvioi.
Vallitseva säätyyppi palauttaa mieleen vuosien
2002 ja 2003 kovan kuivuuden, jolloin kaivojen
pohjat pölisivät. Esa Hounin mielestä yhtä
vaikeaa syksyä ei tarvitse pelätä, sillä parin
vuoden takaiset kokemukset ovat vielä tuoreessa muistissa.
Moni otti opikseen ja syvensi kaivoaan tai teki
kokonaan uuden. Myös vesiosuuskuntahankkeita on
ollut runsaasti vireillä, Houni muistuttaa.
Vaikka yksittäiset kaivot kuivuvat, kaupunkien ja
kuntien vedenottamoilla riittää vettä.
Käyttörajoituksista ei ole toistaiseksi tarvinnut edes keskustella.
Kuvatekstit:
Taipalsaarelaisen Ilpo Kolhosen pellolta saa etsimällä etsiä vihreää kortta.
Sokerijuurikassato ei herätä suuria odotuksia kuivuudesta kärsineillä pelloilla.