Categories
Artikkelit

Partakosken historia nousee esiin pöheikköjen kätköistä

Kyläyhdistyksen raivausprojektin tulokset näkyvät jo Kärnäkosken valleilla. 1700-luvun tykkiasema otetaan esille syksyn aikana.

ANNE KOKKONEN

SAVITAIPALE. Kärnäkosken linnoitus näyttää

erilaiselta kuin ennen. Valtaosa suurista

koivuista on poissa ja näköalat valleille ja

Saimaalle hätkähdyttävät avaruudellaan.

– Ei noussut maisemasotaa, vaikka vanhat puut

kaadettiin. Linnoitusalue ehti metsittyä niin

pahoin, ettei siitä saanut enää kokonaiskuvaa,

Partakosken kyläaktiiveihin kuuluva Tuomo Mäkelä toteaa.

Näkymät paranevat syksyn aikana entisestään, kun

rantametsikköjen raivaus jatkuu. Samalla vanhan

rullaradan linjaus tuodaan esille ja näkymää Kärnäkosken myllylle avarretaan.

PARTAKOSKEN kyläyhdistys ry käynnisti alkukesästä

historiallisten kohteiden raivaushankkeen, koska

siistimisen tarve oli ilmeinen. Maisemoinnin

lisäksi parannetaan yleistä viihtyvyyttä sekä

edistetään matkailua opaspalveluin, opastetauluin ja esittein.

Syksyn aikana Ratasalosta raivataan esiin

vanhasta kartasta paljastunut 1700-luvun

tykkiasema. Sen kupeesta löytyy niin sanottu

ryssän uuni, joka on kuin ihmeen kaupalla säilynyt ehjänä läpi vuosisatojen.

Partakoskella törmää ehtimiseen myös ensimmäisen

maailmansodan aikaisiin taisteluhautoihin, joista

osa raivataan esittelykohteiksi. Niiden kulkusillat valmistuvat ensi keväänä.

– Ratasalon risteykseen on tulossa Kustaa III:n

sotien muistomerkki. Partakoskella taisteltiin

kaksi kertaa huhtikuussa 1790, ja Kaakkois-Suomen

reserviupseeriyhdistys suunnittelee muistomerkin

rakentamista yhteistyössä Ruotsin ja Venäjän

sotahistoriallisten museoiden kanssa, Mäkelä paljastaa.

Pusikot eivät enää pääse valloilleen, vaikka

Pomo+-rahoitteinen hanke päättyy vuoden 2007

lopussa. Kyläyhdistys aikoo järjestää

säännöllisiä raivaustalkoita, joihin tulee osallistujia kirkonkylää myöten.

Kuvateksti

Tuomo Mäkelän mukaan Kärnäkosken

linnoitusalueelta lähti raivauksen yhteydessä sata mottia polttopuuta.

Kirjoittaja:
Anne Kokkonen