Riina Nokso-Koivisto
Lappeenrannassa Alakylän koulun ekaluokkalaisilla on takanaan kolmetuntinen koulupäivä. Ennen kotiinlähtöä on jaksettava vielä viisi-kuusi tuntia iltapäiväkerhossa.
Keskipäivän aurinko on lämmittänyt pienen, siivoojien entisen taukokopin epämiellyttävän lämpimäksi.
Toistakymmentä lasta, ohjaaja ja harjoittelija istuvat jakkaroilla, jotka täyttävät suuren osan lattiatilasta. Pienen pöydän ääreen mahtuisi muutama lapsi tekemään läksyjään, mutta tokaluokkalainen Kia Kamppinen tietää kokemuksesta, että täällä on hankala keskittyä.
– Ei oikein mitään pysty tekemään rauhassa. Ei täällä muuten ole tylsää.
Alakylässä iltapäiväkerhoon on ilmoittautunut yli 20 lasta. Kaikki eivät onneksi ole paikalla samaan aikaan.
– Siinä tapauksessa tämä tila olisi aivan mahdoton, kerho-ohjaaja Anne Tuovinen Kymen-Vuoksen 4H-piiristä kertoo.
– Ensimmäiset tunnit ovat vaikeimpia, koska koulun muut tilat ovat vielä varattuja. Koska meitä aikuisia on onneksi aina enemmän kuin yksi, voimme jakautua ryhmiin ja mennä myöhemmin iltapäivällä leikkimään jumppasaliin tai hyvällä säällä ulos.
Ensi- ja toisluokkalaisille tarjottavia iltapäiväkerhoja järjestetään Lappeenrannassa 21 toimipisteessä. Tasoltaan ne ovat hyvin kirjavia.
Kerhoja järjestää useampi eri taho: seurakunta, 4H-piiri, Nuoret kotkat, Vesaiset ja Steiner-koulun kannatusyhdistys. Seurakunnalla on omat kerhotilat. Yhdistykset järjestävät kerhoja pääosin kouluilla.
Toimintaa koordinoiva kaupungin varhaiskasvatusneuvoja Eila Äikäs tietää, ettei lapsille tarjottava kerhotoiminta ole tasalaatuista.
– Osa kerhotiloista on jopa loistavia, toisin paikoin ne ovat hyvinkin arkisia ja ahtaita.
Seurakunnan kerhotiloissa Kesämäessä lapsi voi välipalan jälkeen mennä patjoille lepäilemään, kuuntelemaan satua tai muuten hiljentymään. Alakylän koululla ja monella muulla koululla lepomahdollisuutta ei ole.
– Vaikka mitään määräyksiä asiasta ei ole, kyllähän jokainen aikuinen ymmärtää, että vilkkaan koulupäivän jälkeen lapsella pitäisi olla mahdollisuus lepoon ja hiljentymiseen, Äikäs sanoo.
Huonoin tilanne on niissä kouluissa, joissa kerhoa varten ei ole pystytty järjestämään minkäänlaista omaa tilaa, vaan ohjaajat ja lapset kiertävät luokasta toiseen sen mukaan, missä on vapaata.
– Iltapäiväkerhoa varten pitäisi löytyä vähintään jokin tukikohta, missä ohjaaja ja lapset voisivat kokoontua ja missä olisi mahdollisuus säilyttää tarvikkeita.
Alakylän koululta tällainen paikka löytyi, mutta rehtori Kai Könönen myöntää, että tilanne on silti ongelmallinen.
– Tuntuisi kurjalta jättää oma lapsi näin ahtaisiin tiloihin. Muuta ei ikävä kyllä ole. Yritämme kuitenkin huolehtia siitä, että kerholaiset saavat mahdollisimman paljon käyttää koulun muitakin tiloja.
Laiha lohtu on, että aiemmin tilanne oli vielä huonompi, kun kerhotila oli kamalassa väestönsuojabunkkerissa.
Lappeenrannassa terveystarkastaja kiertää tämän syksyn aikana kaikki tilat, joissa järjestetään iltapäiväkerhoja. Terveystarkastaja Maija Ripatin mukaan huomiota kiinnitetään tilan turvallisuuteen ja terveellisyyteen.
– Tilaa pitäisi olla riittävästi, eli noin viisi neliötä lasta kohden ja esimerkiksi ilmanvaihdon pitää olla asianmukainen. Ennestään on tiedossa, että kerhotilojen taso on hyvin kirjavaa.
Ongelmallisimpia ovat ahtaat väestönsuojat, joihin ei tule edes luonnonvaloa.
– Jos huomautettavaa tulee, asiaan puututaan.
Lappeenrannan ekaluokkalaisista vajaa puolet osallistuu tänä vuonna iltapäiväkerhoihin.
Kaikkiaan kerholaisia on 350. Kaikki halukkaat eivät ole vielä päässeet kerhoihin, vaan jonossa on yhä 50 lasta.
MINNA RAITAVUO
Kuvateksti
Paulus Pietiläinen, Aatu Selin ja Matleena Ehrling mahtuvat hyvin leikkimään Lappeenrannan Kanavansuun koulun kerhotilaan, joka sijaitsee idyllisessä puutalomiljöössä.