JYRI HÄNNINEN
Kotiteollisuus, Mokoma, Stam1na, Battlelore, Carcosa, Twilightning, Eturintama… Etelä-Karjalasta on noussut viime vuosina kunnioitettava määrä eturivin suomalaisia metalli- ja raskaan rockin bändejä. Näistä Mokoma ja etenkin Kotiteollisuus ovat jo tottuneet keikkumaan myyntilistojen kärjessä. Reilun tuhannen asukkaan Lemiltä ponnistaa taas Stam1na, jonka toinen toinen pitkäsoitto Uudet kymmenen käskyä keikkui keväällä ja kesällä 2006 levynmyyntilistoilla neljätoista viikkoa.
Metallin maakunnan salaisuus on Kotiteollisuuden basistin Janne Hongiston mielestä kovassa työnteossa ja asenteessa.
– Kaikki nuo bändit ovat jauhaneet ja veivanneet samalla tavalla jo pitkään. Silloinkin, kun pidimme Kotiteollisuutta marginaalisena indie-bändinä, meillä oli selkeät tavoitteet.
Eli tehdä levy ja saada keikkoja, Hongisto sanoo.
MAAKUNNAN BÄNDIT ovat vetäneet useimmiten yhtä köyttä, ja vielä samaan suuntaan. Bändin jäsenet ovat kaveeranneet keskenään ja tällä on ollut vaikutusta musiikin tekoon, Hongisto sanoo.
– Soittaminen on myös hauskan pitoa, yhdessä häröilyä ja leikkimistä. Hyvän kaveriporukan muodostaminen on tärkeää. Se näkyy myös musiikissa.
Itärajan pikkukaupungeissa täytyy olla myös oma-aloitteellinen, jos haluaa saada jotain aikaiseksi. Harjoitustiloja on tarjolla huonosti, aloitteleva bändi saa keikkamahdollisuuksia harvoin ja kunnilta on turha odottaa avokätistä tukea.
– Kun musiikin teko on tehty niin vittumaisen vaikeaksi, kehittää se sisua. Tulee tunne, että ”me näytetään, sanoi äiti ja kunnanisät mitä tahansa”. En yhtään ihmettele, että Mokoman jätkät päättivät perustaa oman levy-yhtiönkin (Sakara-records). Täällä on opittu tekemään asiat itse.
KOTITEOLLISUUDEN KARU alkutaival ei ole jäänyt kaivelemaan Hongistoa tai bändin muita jäseniä. Päin vastoin, Kotiteollisuus jaksaa muistuttaa juuristaan maailman turuilla ja toreilla lähes kyllästymiseen asti.
– Kotiteollisuus on lappeenrantalainen bändi ja se on osa imagoammekin. Lappeenranta on edelleen se ainoa oikea kotikaupunki, Tohmajärvellä nykyisin asuva Hongisto sanoo.
Onko sitten olemassa omaleimasta, eteläkarjalaista soundia?
– Voi niinkin sanoa. Täällä päin raskaampaa musiikkia soittavat bändit uskaltavat olla melodisia, vaikka se tuntuu olevan nykyisin melkein kielletty asia. Ehkä tuo ison naapurin slaavilainen melankolisuus tunkee läpi.
METALLIN MAAKUNNASSA rankempi musiikki kelpaa myös akateemisille piireille. Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla toimii Pikametallimiehet-kerho, jonka jäsenet ovat pääosin teekkareita ja kyltereitä. Joukkoon mahtuu myös tohtoritason jäseniä, jotka jammaavat Hevihitsien tahtiin niin että tukka sen kuin liehuu.
ES-ARKISTO
Kuvateksti
Stam1na on Lemin lahja Suomen metallimusiikille. Kuvassa bändin jäsenet Pekka Olkkonen (vas.), Antti Hyyrynen, Kai-Pekka Kangasmäki ja Teppo Velin.