Omaa uskonnonopetusta ortodoksilapsille

Etelä-Karjalassa opetuksessa on noin 250 koululaista. Opettaja käy yhdenkin luona

HELINÄ LEMINEN

Ortodoksiseen kirkkoon kuuluva eteläkarjalainen lapsi saa halutessaan oman uskontonsa opetusta. Haja-asutusalue ja opettajan pitkät matkat eivät ole esteenä. Maakunnan kattava Lappeenrannan ortodoksinen seurakunta opettaa kaikkia alueen ortodoksisen uskonnon opetusta saavia oppilaita.

Eniten oppilaita on Lappeenrannassa ja Imatralla, kaupunkiluokissa parhaillaan noin 20. Liian pientä luokkaa ei ole.

Kunta vastaa kuluista, jos oppilaita on vähintään kolme. Seurakunnan pohjoisin kunta Parikkala vastaa tänä vuonna kuluista oppilasrajan ylittyessä pitkästä aikaa. Aiemmin ortodoksiseurakunta sekä opetti että maksoi.

Nyt Parikkalassa on neljä peruskoulua käyvää ortodoksia, kaksi toisella ja kaksi seitsemännellä luokalla. Imatralla asuva opettaja Liisa Tynkkynen käy perjantaisin pitämässä tunnit. Hän ottaa tullessaan kuntakeskustasta kyytiin toista luokkaa käyvän Anja Kemovan ja ajaa Särkisalmen kyläkoululle, jossa odottaa toinen toinen pieni oppilas, Tommi Keränen.

Kotimatkalla Tynkkynen pitää yläkoululaisten uskontotunnin Kirjolan koululla.

ANJA ja Tommi odottelevat opettajaa Särkisalmen koulun pienryhmäluokassa.

Tommi on juuri viettänyt 8-vuotissyntymäpäiviään, joista riittää kertomista. Opettajan tultua jatketaan.

– Oliko kivaa? Kävikö paljon vieraita, Tynkkynen osallistuu.

Kuulumisten jälkeen kaikki kolme kääntyvät ikoniin päin. Lauletaan alkulaulu Taivaallinen kuningas. Tehdään ristinmerkki.

– Ensi viikolla on juhlapäivä. Kuka tietää mikä, Tynkkynen aloittaa päivän aiheesta.

Lapset muistavat itsenäisyyspäivän. Opettaja lisää, että kuudenteen joulukuuta sattuva Pyhän Nikolaoksen muistopäivä tekee päivästä ortodokseille kaksinkertaisen juhla-ajan.

– Tiedän, olen jo lukenut tästä kirjasta, Anja ilmoittaa.

Kirjan kuva kertoo, että Nikolaos oli piispa. Samanlainen asu on nykyisilläkin piispoilla.

Nikolaos oli lempeä, antoi omistaan köyhille. Lapset piirtävät ja värittävät. Asu ja asia jäävät niin paremmin mieleen.

LIISA TYNKKYNEN kehaisee oppilaitaan aktiivisiksi. Anja ja Tommi ovat muutenkin puheliaita. Suomen kieli sujuu vaivatta myös Anjalta, jonka perhe muutti Suomeen Venäjältä. Hän ehtii kertoa, että 13-vuotias isoveli oli papin apulaisena. Mieleen jäänyt tapahtuma oli syksyllä Parikkalan tsasounassa pidetty koululaisjumalanpalvelus. Se järjestettiin neljän koululaisen yhteiseksi juhlahetkeksi.

Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan pappi Timo Tynkkynen pitää omaa opetusta koululaisjumalanpalveluksineen tärkeänä identiteetin muodostamisen kannalta.

– Kirkollinen tapakulttuuri voi muuten jäädä heikoille.

Timo Tynkkysen mielestä ortodoksilapsille ei tee haittaa, jos he joutuvat kosketuksiin luterilaisen kirkon kanssa koulussa. Lukukausien päättäjäiset luterilaisissa kirkoissa sopivat hyvin.

– Molemmat ovat kristillisiä kirkkoja. Raamatun opetus on samanlaista kummassakin, mutta meillä on oma tapakulttuurimme.

Liisa Tynkkynen tietää, että perustat opitaan alakoulussa.

– Tärkeintä on, että lapsi tietää olevansa ortodoksi, osaa käyttäytyä hyvin ja oppii tietyt uskonnolliset tapamme.

Kirjoittaja:
Helinä Leminen