VIRPI KOIVISTO
Kymen riistanhoitopiirin alueelta on tehty yksi lupahakemus suden kaatamiseen viimeviikkoisten susikohtaamisten jälkeen. Maa- ja metsätalousministeriö sai torstaina yksityishenkilöltä hakemuksen sudenkaatolupaan Lappeenrannan alueelle.
Ylämaalla koiran tappaneen suden kaatolupahakemus sen sijaan jäi vielä odottamaan.
Piti laittaa se jo tällä viikolla, mutta siirsin sitä seuraavaan viikkoon. Pelkästään näillä perusteilla ei ministeriöstä irtoaisi mitään, joten täytyy kerätä pitempi lista susihavainnoista, Pekka Kotonen kertoo.
Kotonen on Ylämaan riistanhoitoyhdistyksen suurpetoyhdyshenkilö, mutta kaatolupaa hän hakee omissa nimissään.
Sudet tappoivat joulun alla koiran Lemiltä ja Ylämaalta sekä kaksi kissaa Nuijamaalta Metsä-Kansolasta. Moni on nähnyt suden tai sen jälkiä aivan pihapiirissä, ja jossain suden kerrotaan väijyneen koiria tai kotieläimiä useita päiviä.
Ylitarkastaja Jussi Laanikari maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosastosta ei lähde arvioimaan, myönnetäänkö Kymen riistanhoitopiirin alueelle nyt sudenkaatolupia.
Kyse on täysin rauhoitetusta eläimestä, joten kaatoluvan myöntämiselle on erittäin tarkat kriteerit.
Lupa todennäköisesti heltiää, jos susi vierailee pihoissa toistuvasti, ja jos mitkään muut pelotteet eivät tepsi. Laanikarin mukaan suden pitäisi säikähtää ilmaan ampumista, metelöintiä tai hätyyttelyä.
Jos edelleen näistä huolimatta susi tulee pihaan, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kaataa se, Laanikari sanoo.
Laanikari tietää tapauksia, joissa sudet ovat selvästi erikoistuneet saalistamaan kotieläimiä. Esimerkiksi Pohjois-Hämeessä sudet ovat parin vuoden aikana tappaneet yli 20 koiraa.
Määrää enemmän kyse on kuitenkin siitä, millaisissa tilanteissa susi on koiran napannut. Metsästystilanne on eri asia kuin se, että susi hakee koiran pihasta.
Koiratarhassa kierteleminen yöstä toiseen ei ole suden normaalia käytöstä.
Sellaisen suden ihmisarkuus on kadonnut, ja se voi olla vaarallinen. Jos susi tulee kymmenen metrin päähän ihmisestä, se ei ole normaalisti käyttäytyvä, Jussi Laanikari sanoo.
Susia tutkinut Aslak Ermala kertoo, että sellaiset sudet tulevat röyhkeästi pihapiiriin, jotka ovat tottuneet ihmisen hajuun.
Aina kun luonnoneläimeltä jää ihmisen pelko pois, siitä voi koitua hankaluuksia, Ermala sanoo.
Ihmishajuihin tottumista edistää osaksi se, että Suomessa asutusta on vähän joka paikassa.
Täällä ei ole sudelle laajoja erämaareviirejä. Yksittäisiä taloja ja kyliä on siellä täällä, Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin aluepäällikkö Raija Aura huomauttaa.
Sudet ovat myös runsastumassa, joten ihmisen ja suden kohtaamiset ovat todennäköisempiä kuin ennen.
1800-luvun lopulla sudet tapettiin Suomesta lähes sukupuuttoon. 1990-luvulla susi alkoi selvästi runsastua. Nyt virallinen tavoite onkin, että susikanta kasvaisi ja leviäisi tasaisesti ympäri Suomea.
Aura uskoo, että susipelkoa lisää se, että ihmiset eivät vain ole tottuneet sen läsnäoloon.
Susien kanssa pitää oppia elämään nyt kun se on levinnyt uudestaan. Asenteet ovat aina tiukimpia siellä, missä susia ei edes ole. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa suteen on jo totuttu paremmin.
Aura toivoo, ettei susi saisi pahantekijän leimaa.
Susi ei ole verenhimoinen piileskelevä peto ravintoa se vain hakee. Nyt kun sudet ovat olleet otsikoissa, niin kaikki menee helposti suden syyksi. Myös ilves saattaa napata lemmikkejä.