Nukkekoti sekä Koivu, sputnik ja tähti vetivät Lappeenrannan kaupunginteatteriin suunniteltua vähemmän väkeä. Imatran teatterin vuosi oli teatterinjohtaja Antti Vartialan mukaan tyydyttävä, vaikka kesäteatterissa kävi 5 000 katsojaa vähemmän kuin vuonna 2005.
LIISA KUKKOLA
Vuoden 2006 katsojatilastot eivät ole Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajan Antti Majanlahden mielilukemista.
– Meillä oli 8 000 katsojaa vähemmän kuin vuonna 2005. Esityksiä oli vuonna 2006 kumpikin lava mukaan luettuna 24 vähemmän kuin edellisenä, mutta se ei ole suurin selitys näille luvuille.
– Meillä oli kaksi floppia kävijämäärissä: keväällä Nukkekoti ja syksyllä Koivu, Sputnik ja tähti, Antti Majanlahti sanoo.
Majanlahti on erittäin pettynyt ja surullinen, etteivät nämä esitykset saaneet katsojia. Nukkekoti oli koko valtakunnassa ensimmäinen Ibsen-juhlavuoden näytelmä; sen kävi katsomassa 1 471 ihmistä ja katsomo täyttyi 13 esityksessä 25-prosenttisesti.
Pirkko Saision ja kaupunginteatterin työryhmän yhteinen ponnistus, improvisointiin perustunut Koivu, sputnik ja tähti keräsi syksyn aikana 21 esityksessä vajaat 2 500 katsojaa, katsomon tuolit täyttyvät keskimäärin 28-prosenttisesti.
– Nämä ovat lukuja, joiden alle on vaikea päästä. Siinä mielessä uuden johtajan ei ole kovin vaikea saada vuoden päästä parempia lukuja, viimeistä kauttaan Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajana aloittanut Majanlahti miettii.
Koivu, sputnik ja tähti -esityksen saama yleisömäärä on Majanlahden mukaan taas kerran osoitus lappeenrantalaisen yleisön ennakkoluuloisuudesta ja vanhoillisuudesta.
– Joku viisas on joskus sanonut, ettei yleisöä pidä haukkua, mutta kovin helppo kaupunki Lappeenranta ei teatterinjohtajalle ole.
– Minusta on kovin huolestuttavaa, jos uusi kotimainen näytelmä ei vedä. Jos Koivu, sputnik ja tähti olisi tehty missä tahansa muualla, se olisi vetänyt katsojia – mutta ei Lappeenrannassa, Majanlahti huokaa.
Kaupunginteatteri kyseli neljänä viikonloppuna teatterissa käyneiltä, minkälaista teatteria nämä haluavat nähdä. Kyselyn tuloksissa ensimmäisenä oli musikaali, toisena komedia/ farssi.
– Minä en pysty olemaan sellaisen teatterin johtaja, jossa esitetään vain kevyitä musikaaleja. Kyllä teatterin tehtävä on tarjota katsojille muutakin, Majanlahti sanoo.
Suomen yhden suosituimman ja kysytyimmän (näytelmä)kirjailijan eli Pirkko Saision Koivu, sputnik ja tähti -produktio on ollut teatteripiireissä kiitetty ja suosittu. Tampereen teatterikesän raati on sen käynyt katsomassa, ja Lappeenrannassa odotellaan päätöstä, pääseekö esitys mukaan Suomen ykkösteatterifestivaalille.
– Esitys oli valtakunnan uutisissa ja siitä on kerrottu kaiken kaikkiaan paljon enemmän kuin muista esityksistämme. Mutta kai se sitten on sisäsiittoista touhua, Majanlahti toteaa.
Kävijätilastot ovat kuten Majanlahti toteaa vain yksi teatterin mittari.
– Meidän on hirveän vaikea mitata sitä, ovatko teatterissa käyneet olleet tyytyväisiä näkemäänsä, ja se on kuitenkin se, mihin teatterin pitää pyrkiä.
– Lappeenrantalaisten ennakkoluuloisuudelle ei näemmä voi mitään. Tilanne on aivan sama kuin jos sanoisi jonkun ruuan olevan pahaa eikä suostuisi edes maistamaan sitä. Kyllähän sekin hävettää, jos ennakkoluuloisesti karsastettu ruoka osoittautuukin maistuvaksi, Majanlahti vertaa.
Imatran teatterin johtaja Antti Vartiala sanoo vuoden 2006 olleen tyydyttävä.
– Ei ollut suurta menestystä muttei suurta pettymystäkään. Kaikki meni tasaisesti, Vartiala sanoo.
– Kesäteatterissa kävi vähemmän väkeä kuin vuonna 2005. 7 000 katsojaa puhenäytelmälle oli kuitenkin ihan hyvä saavutus, Vartiala jatkaa.
Teatteri Imatran kokonaissaldo vuodelta 2006 oli 17 537 katsojaa.
Ensi kesän Laila Hirvisaaren Kruununpuisto-näytelmältä Vartiala odottaa paljon. Näytelmää on myyty syksystä lähtien, Vartialan mukaan ennakkomyynti on sujunut hyvin.
Taloudellisesti kulunut vuosi on Vartialan mukaan ollut teatteri Imatralle sellainen, että nippa nappa selvittiin jalat kastumatta. Teatteri Imatra on vuoden alusta kaupungin alainen organisaatio. Sen merkitys on Vartialan mukaan suurin näyttelijöille, joiden työpaikka on nyt vakaampi kaikkine sosiaalietuuksineen kuin yhdistyspohjaisessa teatterissa.
– Taloudellisesti organisaatiomuutos ei kuitenkaan muuta mitään. Samat tuet tulevat edelleen.
– Teatterinjohtajalle tämä on merkinnyt palavereissa istumista ja merkitsee edelleen. Enemmän on kokouksia, Vartiala sanoo.
Kuva: ARI NAKARI
Kuvateksti
Koivu, sputnik ja tähti on yksi vuoden teatteritapauksia koko Suomessa mutta eteläkarjalaisia se ei saanut liikkeelle. Pirkko Saision ja Lappeenrannan kaupunginteatterin työryhmän rakentama esitys perustuu improvisaatioon ja kertoo lastenkodin lasten tarinan.