Hannu Sopanen levytti omaa kantelemusiikkiaan

TENHO TIILIKAINENIMATRA. Musiikin imatralainen voimamies Hannu Sopanen on ju

TENHO TIILIKAINEN

IMATRA. Musiikin imatralainen voimamies Hannu Sopanen on julkaissut levyllisen kantelemusiikkia. Kaikki levyn 15 kappaletta ovat Sopasen omaa tuotantoa. Levyllä kuullaan vain Sopasta ja hänen konserttikantelettaan.

– Kantelemusiikin levyt ovat tämän päivän Suomessa aika harvinaisia. Minulla on ollut haaveena jo pitkään levyttää omaa kantelemusiikkiani, Sopanen kertoo.

Haaveesta tuli totta, kun Sopanen sai pojaltaan joululahjaksi studioaikaa Music-Brosin studioon.

– Studioaikaa oli varattu kolme päivää, mutta kyllä se levy meni päivässä purkkiin. Kaiken kaikkiaan tämä on esitystä, äänitystä, levyntekoa ja kannensuunnittelua myöten täysin imatralainen levy.

Edellisen kerran Sopanen levytti kantelemusiikkia C-kasetille rumpali Matti Koskialan kanssa vuonna 1973.

– Kyse oli rytmikkäästä kantelemusiikista, jota muun muassa Lenita Airisto käytti Friitalan asujen esittelytilaisuuksissa esitysten taustamusiikkina Kööpenhaminassa, Lontoossa ja Helsingissä.

UUSI LEVY kunnioittaa Hannu Sopasen mukaan eteläkarjalaista kansanmusiikkia. Vaikutteita hän on saanut musiikkiinsa muun muassa lappeenrantalaiselta Eero Somerkoskelta, iittiläiseltä Mauri Saikolta sekä imatralaisilta ”Rauta-Rämön” veljeksiltä. Useisiin kappaleisiin liittyy omakohtaisia muistoja tapahtumista, ihmisistä tai paikoista.

Hannu Sopasen muusikon ura alkoi Lauritsalassa kuusivuotiaana laulajanalkuna. Yhdeksänvuotiaana Sopanen sai ensimmäisen 14-kielisen kanteleensa isältään.

– Menin Eero Somerkosken luo ja kysyin voisiko hän opettaa minulle kanteleen soittoa. Esiinnyimme Somerkosken kanssa tämän jälkeen ympäri maakuntaa.

Sopanen kutsuu kanteletta herkäksi ja karjalaiseen luonteenlaatuun erinomaisesti sopivaksi instrumentiksi. Hän uskoo myös, että kantele säilyttää asemansa yhtenä merkittävänä kansanmusiikin soittimena ja karjalaisen musiikkikulttuurin tulkkina.

– Nuoret ovat taas innostuneet kanteleesta. Ei tosin täällä Etelä-Karjalassa, jota suuresti ihmettelen. Mutta niinhän se taitaa olla, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä.

PEKKA HÖLKKI

Kuvateksti

Levyn kannen suunnitellut Juha Leskinen kuuntelee, kuinka Hannu Sopanen ottaa sointuja kanteleestaan.

Kirjoittaja:
Tenho Tiilikainen