Categories
Artikkelit

Moottorikelkkareitti herätti kyläyhteisössä paheksuntaa

Rautjärveläisellä Taina Longalla on kokemusta kelkkareitin varrella asumisesta. Hän toivoo maakunnallisen reitistön sijoittuvan tarpeeksi kauas asutuksesta.

PÄIVI VENTO

RAUTJÄRVI. Toissa talvena Rautjärven Longanmäellä asuvan Taina Longan korvissa kuului viikonloppuisin moottorikelkkojen pärinä. Paikallisen kelkkakerhon maanomistajien kanssa asianmukaisesti sopima reitti kulki Longan naapurin mailla, mutta pahimmillaan vain sadan metrin päässä Lonkien talosta.

– Ongelmia ei niinkään tule, jos reittejä käyttävät vain paikalliset kelkkakerhon jäsenet, jotka tuntevat ympäristön ja ovat sitoutuneet sääntöihin. Siinä vaiheessa kun kelkkakerhot alkoivat ajella myös toistensa reiteillä, välinpitämättömyys ja vaaratilanteet lisääntyivät heti ja kelkkailijoiden määrä moninkertaistui, Taina Lonka kertoo.

Naapuri purki sopimuksen havaittuaan itse haitat, ja reitti on nyt siirretty muualle. Lonka seuraakin kiinnostuneena Etelä-Karjalan kattavan moottorikelkkailun runkoreittisuunnitelman etenemistä.

– Kaksi asiaa olisi erityisen tärkeitä. Reitin pitää kulkea kaikkialla tarpeeksi kaukana asutuksesta eikä maanomistajien kanssa pitäisi ajautua maiden pakkolunastuksiin.

Kunnallispoliitikkona Longalla on myös yksi ehto.

– Rautjärven kohdalla sanoisin, että kunnan ei pidä ottaa vastuulleen reitin ylläpitokustannuksia ja -vastuuta, valtuuston puheenjohtajana toimiva Lonka sanoo. Hän on tutkinut reittien ylläpitokustannuksia. Keskihinnan mukaan esimerkiksi Rautjärven vuotuiset kustannukset olisivat noin 11 000 euroa. Siihen sisältyisi talviajan lanaukset sekä kesäajan raivaustyöt, joita rehevässä Laatokan-Karjalan luonnossa riittäisi.

– Kunnalle reitistä koituva matkailullinen hyöty tulee olemaan nähdäkseni minimaalinen. Rautjärvelle kelkkailijoista ei jää kuin pärinä.

KELKKAILUREITTI kulki Longanmäellä ja Uimolassa periaatteessa voimalinjaa myöten, mutta Uimola-Longanmäen yksityistielle ylityksiä tuli seitsemän kappaletta noin seitsemän kilometrin matkalla. Kylällä ihmeteltiin kelkkojen vauhtia, mikä näytti ylittävän sallitun 60 kilometriä tunnissa.

– Tuntemattomat kelkkailijat eivät osanneet varoa liittymiä. Huonokuuloiset vanhukset arkailivat kulkea tiellä eikä lapsia uskaltanut laittaa menemään kävellen mummolaan, Taina Lonka kertoo.

Hänelle pelkästään sattui muutama läheltä piti -tilanne auton kanssa, jolloin hän ratissa taikka kelkkailija joutui tekemään paniikkijarrutuksia.

– Nykyään kelkkailijat ajavat monen hengen letkoissa. Kelkkailu tapahtuu tietenkin viikonloppuisin, kun myös paikallisilla asukkailla on vapaata. Kelkoista lähtevä katku leijaili meille sisään asti sadan metrin päähän. Lisäksi kelkkailijat pärräsivät laumoissa myös öisillä safareillaan. Kaikki kylällä olivat suhteellisen kypsiä, Lonka valottaa.

TAINA LONGASTA maanomistajien on otettava hyvin selville, millaisiin sopimuksiin nimensä pistävät, erityisesti juridisen vastuun kanssa kannattaa Longan mielestä olla tarkkana. Metsäkaupan ammattilaisena Lonka nostaa esiin esimerkin metsätraktoreilla tehtävistä puunsiirroista, jotka tapahtuvat kelkkailureitit ylittäen.

– Niistä on tehtävä ilmoitus reitinpitäjälle hyvissä ajoin, jolloin vastuu siirtyy tälle taholle, joka myös huolehtii reitin siivoamisesta puunajon jälkeen. Muutoin vastuu vaikka reitille jääneiden oksien aiheuttamista tilanteista on metsänomistajalla.

REITISTÖN ylläpidosta ja kustannuksista vastaavaksi tahoksi Taina Longan mielestä sopisi hyvin Etelä-Karjalan virkistyssäätiö, joka vastaa parhaillaan meneillään olevasta suunnittelutyöstä Etelä-Karjalan liiton kanssa. Näin maksumiehiksi joutuisivat yhteisvastuullisesti kaikki maakunnan kunnat.

Toteutuessaan kelkkailureitistö tietää kelkkailijoiden määrän kasvamista.

Lonkaa askarruttaa, kuinka poliisi pystyy nykyisillä resursseilla valvomaan luonnonhelmassa lisääntyvää liikennettä.

PEKKA HÖLKKI

Kuvateksti

Taina Longan moottorikelkkailu on ainoastaan näytösluontoista. Jäällä hän kertoo osaavansa ajaa.

Kirjoittaja:
Päivi Vento