Sirpa Hynnisen Vesi nousi Saimaasta

Suomen kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto myönsi Hynniselle 16 000 euron kuvataideapurahan. Apuraha on Hynniselle palkka ja elinehto taiteen tekemiselle.

ILPO LESKINEN

LAPPEENRANTA. Mäntylästä löytyy hyvä ympäristö ulkoilevan kuvataiteilijan tarpeisiin. Kuvanveistäjä Sirpa Hynnisellä on koti ja työtilat Partekin vanhassa kerrostalossa. Ympärillä avautuu metsäinen maasto, jota hän päivittäin tarvitsee.

Jalka nousee lenkkipolulla yhtä huolta kevyempänä, sillä Suomen kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto myönsi hänelle sunnuntaina 16 000 euron kuvataideapurahan.

APURAHAA Hynninen arvostaa suuresti.

– Apuraha on taiteilijan palkka, jolla maksetaan kaikki eläminen, työtilat ja materiaalit. Apurahan ansiosta voin tehdä taidetta, sillä itsensä joutuu elättämään joka tapauksessa.

– Apurahalla ei osteta uusia autoja eikä purjeveneitä vaan se menee rautakauppoihin tarvikkeiden ostoon sekä kuljetuksiin: tämän alueen talouselämälle, Hynninen sanoo.

HYNNISELLÄ on työn alla kaksi projektia. Etelä-Karjalan taidemuseo on ostanut vuonna 2004 valmistuneen Vesi-teoksen kokoelmiinsa.

Hynninen viimeistelee työn paitsi taidemuseon tiloihin sopivaksi myös kuljetuskuntoon. Teos noudetaan lähiviikkoina, jolloin työhuoneessa on jälleen tilaa uudelle.

Teokseen liittyy Vesa-Ville Saarisen vesiaiheinen videoprojisointi. Teoskokonaisuus on ollut esillä useassa paikassa, ja Hynninen on aina muuntanut veistoksen näyttelypaikan tilan mukaiseksi.

Vesi-teos on rakennettu veden alta, Saimaan pohjasta, kerätyistä risuista ja puista.

– Vesi on jo työstänyt puuta.

HENKISESTI Hynninen on virittäytynyt Kuutostien taidekilpailuun, johon hänet ja Saarinen on kutsuttu. Tulevan Kuutostien ja Lappeenrannan kahteen risteykseen etsitään kilpailulla ympäristötaideteoksia.

Teoksen suunnitteleminen on Hynnisen mukaan samalla kertaa vaativa ja kiinnostava toimeksianto.

– Tieympäristössä teos on kaikkien nähtävänä. Ympäristö tuo myös monia rajoittavia tekijöitä. Teosta pitää päästä helposti huoltamaan, tai parasta olisi, ettei tarvitsisi huoltaa ollenkaan.

Teoksen suunnitteluvaiheessa on Hynnisen mukaan sivuseikka, miten taidekilpailussa lopulta käy.

– Nyt keskitymme siihen, että teemme hyvän suunnitelman.

Kun ehdotus on valmistunut, Hynninen aloittaa valmistautumisen marraskuussa järjestettävään näyttelyyn Galleria Beckerissä Jyväskylässä.

VUODESTA 2000 lähtien Hynninen on asunut Lappeenrannassa, jonne hän muutti Helsingistä.

– Kyllästyin meteliin, hälyyn ja kiireeseen. Lappeenranta on rauhallisempi paikka tehdä työtä. Koska monet asiat keskittyvät pääkaupunkiseudulle, Helsingissä on käytävä jatkuvasti, pidettävä näyttelyjä sekä seurattava, mitä taide-elämässä tapahtuu.

Ensikontaktin Etelä-Karjalaan Hynninen sai 1980-luvun lopulla, jolloin hän opiskeli Imatran taidekoulussa. Hynninen aloitti taideopinnot aikuisena, 25-vuotiaana teollisuuslaboranttina.

– Hakeutuminen taidealalle oli pitkä prosessi. Tulin Imatran taidekouluun pystymetsästä. Kouluun pääsy oli aikamoinen yllätys.

Imatran opintoja seurasivat Lahden taideinstituutti sekä Taideteollinen korkeakoulu.

– Jälkeenpäin ajatellen osasin varmasti aikuisena ottaa koulutuksesta enemmän irti kuin jos olisin opiskellut nuorena.

Aikuisopiskelu oli Hynniselle välttämättömyys sitäkin kautta, että kotiseudulla ei ollut kuvataidekoulutusta lapsille ja nuorille.

– Tosin kuvataiteilijalle on hyötyä aivan kaikesta, mitä kokee ja näkee.

SIRPA HYNNINEN

– Kuvanveistäjä.

– Syntynyt 1963 Jäppilässä, asuu Lappeenrannassa.

– Taiteen maisteri 1994 Lahden taideinstituutista.

– Opiskellut 1988–90 Imatran kuvataidekoulussa.

– Etelä-Karjalan Taiteilijaseura ry:n puheenjohtaja vuodesta 2003.

– Kantri & Urbaani ry:n puheenjohtaja vuodesta 2003.

Kirjoittaja:
Ilpo Leskinen