SARI PULLINEN
LAPPEENRANTA. Vilma-Riina Loukiainen ei lupaa vielä esitellä tulevaa romaaniaan, ei edes sen kansia. Hän on aikonut saada pitkäaikaisen haaveensa toteutettua tänä keväänä, ja tekee parhaillaan intensiivisesti töitä käsikirjoituksensa kanssa. Säännöllisesti, vähintään kolmena päivänä viikossa.
Aikalaisromaanini pohjana on lähihoitajaopintojeni päättötyö Hoitajan päiväkirja. Se sisälsi 60 sivua proosatekstiä hoitajan työstä. Varsinaisesti romaani sai alkunsa syksyllä 2004, jolloin päätin syventyä perheen ohella vain kirjoittamiseen. Päähenkilöni on yöhoitaja, ja tapahtumat sijoittuvat 2000-luvun alun peruskorjausta odottavalle vuodeosastolle, Loukiainen kuvailee.
Siinä onkin kaikki, mitä hän suostuu käsikirjoituksestaan paljastamaan. Viisi vuotta sitten hän valmistui lähihoitajaksi ja huomasi, että vaikka hän mitä yrittäisi tehdä, kirjoittaminen tunkeutuu aina väliin.
Elämälläkin oli Loukiaisen suunnitelmiin oma sanansa sanottavana. Hänen miehensä vammautui neljä vuotta sitten liikenneonnettomuudessa, mikä pani koko perheen elämän uusiksi. Loukiaisen aikeet opiskella terveydenhoitajaksi saivat jäädä.
Jos olisin kolmivuorotyössä, en jaksaisi kirjoittaa. Minulle kirjoittaminen on elämäntapa. Mutta välillä pitää irrottautua kirjoittamisestakin. Ulos on välillä mentävä, juonenpunontalenkit ovat välttämättömiä. Myös saunassa on ihana mietiskellä.
Loukiainen on johdonmukaisesti edennyt kohti ammattimaista kirjoittamista. Hän on opiskellut luovaa kirjoittamista muun muassa Räisälän Dante-akatemiassa. Kriittisessä korkeakoulussa opintoja on jäljellä puoli vuotta.
Opinnot Helsingin kriittisessä korkeakoulussa antavat hyviä sanankäytön eväitä. Luentoja ja palautetta opiskelijat saavat kirjailijoilta, kriitikoilta ja kustannustoimittajilta.
Tämän päivän Suomessa on vaikeaa saada esikoiskirjaa julkaistuksi. Mutta ei ainoastaan esikoista, vaan myös toista ja kolmatta teosta.
Lappeenrannassa saisi hänen mielestään olla paikka, jossa kirjoittajat voisivat tavata toisiaan.
Minun piti mennä Helsinkiin asti, että törmäsin lappeenrantalaisiin kirjoittajiin. Missä he ovat? Ja missä ovat kaikki nuoret kirjoittajat? Loukiainen ihmettelee.
Toivoisin, että he tulisivat esiin.
Poetry slam -ilta lappeenrantalaisravintolassa oli Loukiaisen mielestä erittäin tervetullut kirjallisuustapahtuma.
Mietin etukäteen, mahtaako se kerätä ihmisiä, ja tupa olikin täynnä.
Hän haluaa muistuttaa, että poetry slamissakin esiintyvät vakavissaan kirjoittavat ihmiset.
Runoja ei välttämättä ole hutaistu vasemmalla kädellä pubin pöydässä.
Kirjoittaminen on tämän ajan ilmiö. Kaikki tuntuvat kirjoittavan. Nekin, jotka ennen eivät saaneet vieraskirjaankaan kirjoitettua muuta kuin nimensä, lähettelevät nyt pitkiä sähköpostiviestejä.
Vilma-Riina Loukiaisen runoja julkaistaan seuraavaksi suomenkielisessä kirjallisuuslehti Careliassa, joka ilmestyy Petroskoissa. Vaikka hän kuvailee itseään runotytöksi, blogissaan hän paljastaa itsestään myös sen karjalaisen kajattajan, joka puhuu syvältä tulevaa, suoraa puhetta, esimerkiksi kiltteydestä ja tuhmuudesta.
VILMA-RIINA LOUKIAINEN
Syntynyt Lappeenrannassa 1975
Perhe: aviomies ja kolme lasta
Asuu Lappeenrannan Muukonniemessä
Ammatti: lähihoitaja
Opiskelee Helsingin kriittisessä korkeakoulussa kirjoittamista
Kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särön aluevastaava
Harrastaa ulkoilua