Etelä-Karjalan kunnat tekivät hyvin kirjavia tilinpäätöksiä

Luumäki porskuttaa. Lappeenranta, Savitaipale, Ruokolahti ja Rautjärvi petrasivat talouttaan. Taipa

Luumäki porskuttaa. Lappeenranta, Savitaipale, Ruokolahti ja Rautjärvi petrasivat talouttaan. Taipalsaari kärsii kasvukivuista.

Lemin ja Suomenniemen talous on yhä kriisissä. Joutseno ja Imatra rämpivät edelleen. Parikkalassa valtionavut ovat suuremmat kuin verotulot. Kriisikuntien määrä koko maassa on vähentynyt.

URPO LAANINEN

ETELÄ-KARJALAN kuntien tilinpäätökset ovat aika ristiriitaiset. Kuntien taloudet eivät ole odotuksista huolimatta juuri kohentuneet, vaan jopa päin vastoin.

Luumäki porskuttaa edelleen Etelä-Karjalan talouskuntana, vaikka myös sen vuosikate pieneni hieman.

Maakuntakeskus Lappeenranta on saanut taloutensa tasapainoon ja vuosikate tuplaantui viime vuonna 13,2 miljoonaan euroon. Velkamääräkin laski kaupunkien keskitasolle.

Lappeenrannan talous on kuntaliitoskunnossa, mutta Joutsenon ei.

Sen talous olisi painunut alijäämäiseksi ilman Joutsenon Energia Oy:n ylikurssirahaston 3,3 miljoonan euron tuottoja.

Imatra rämpii vieläkin pahemmin, ja sen velka kasvoi ennätyssuureksi, yli 2 000 euroon asukasta kohti. Ilman uusia rakenneratkaisuja taloutta ei saada kuntoon.

LAPPEENRANNAN lisäksi petrasivat talouttaan selvästi Savitaipale, Ruokolahti ja Rautjärvi, vaikka viime vuonna tehty tasapainottamisohjelma ei vielä näkynyt Rautjärven tilinpäätöksessä. M-Realin 70 työntekijät supistukset ovat jatkossa paha isku Rautjärven taloudelle.

Savitaipaleen tilinpäätös oli odotettua paljon parempi. Hyvää oli sekin, että kunnan velkamäärä on pieni.

Ruokolahden vuosikate romahti vuonna 2005. Viime vuosi oli odotettua reilusti parempi, vaikka kunta kirjasi tilinpäätökseen koivukeskuksen arvonalennuksia ja luottotappioita.

YLÄMAA on pystynyt viime vuosina tasapainottamaan talouttaan ja vähentämään alijäämiään, mutta viime vuonna kunta sai vuosikatteensa plussalle vain metsäpalstojen myynnillä. Velka kuitenkin vähän pieneni.

Suomenniemi oli viidettä vuotta kriisikunta. Se joutuu myymään omaisuuttaan ja lisäämään velkaansa peruspalvelujen ylläpitämiseksi.

Lemin talous oli kriisissä jo toista vuotta, mikä oli päättäjille aikamoinen yllätys.

Ihan paha kriisikunta Lemi ei kuitenkaan vielä ole, vaikka edellisvuosien ylijäämät on syöty.

Palolakodin homeremontti pisti Lemin talouden kuralle vuonna 2005, ja viime vuonna yllätti erikoissairaanhoidon menojen kasvu. Toisaalta Lemi on edelleen velaton.

TAIPALSAARI kärsii puolestaan kasvukivuista. Kun väkimäärä lisääntyy, kunta joutuu rakentamaan palveluja ja palkkaamaan lisää työntekijöitä. Velka tuplaantui viime vuonna.

Parikkala selvisi viime vuonna kuiville yhdistymisavustusten ansiosta.

Ilman niitä vuosikate olisi ollut miinuksella. Velkamäärä on silti vielä olematon.

Parikkala on pärjännyt viime vuosina aika hyvin, mutta sen taloudelliset vaikeudet ovat edessäpäin väkimäärän laskiessa.

VELATTOMIA kuntia ovat siis edelleen Luumäki ja Lemi. Myös Savitaipaleella, Rautjärvellä ja Parikkalalla lainaa on mitättömän vähän.

Suomen kunnilla on keskimäärin velkaa runsaat 1 400 euroa asukasta kohti. Etelä-Karjalassa velka jää 1 300 euroon.

Vain Imatran velkamäärä ylittää maan keskiarvon.

VUOSIKATTEIDEN keskiarvo oli viime vuonna koko maassa noin 280 euroa asukasta kohti. Etelä-Karjalassa jäätiin reilusti sen alle, noin 170 euroon.

Koko maassa kriisikuntien määrä on vähentynyt vajaaseen sataan.

Etelä-Karjalassa oli vuonna 2005 kolme kriisikuntaa, joiden vuosikate oli negatiivinen: Suomenniemi, Lemi ja Imatra.

Viime vuonna niitä olivat Lemi ja Suomenniemi, kun Imatra selviytyi täpärästi plussalle.

ETELÄ-KARJALAN kuntien verotulot ja valtionosuudet kasvoivat viime vuonna kaikissa muissa kunnissa paitsi Taipalsaarella, jonka valtionavut vähenivät hieman, 776 euroon asukasta kohti.

Lappeenranta sai valtionosuuksia 864 euroa, Joutseno 917 euroa ja Imatra 943 euroa asukasta kohti.

Parikkalaa valtio tuki avokätisimmin, lähes 2 000 eurolla asukasta kohti.

Se on myös ainoa kunta, jossa valtionavut ovat suuremmat kuin verotulot.

Kirjoittaja:
Urpo Laaninen