PETTERI VÄRTÖ
IMATRA. Anne Hyvönen kiinnittää koukkua maalaukseensa. Madonna katsoo toisaalle -teossarjan työ ripustuu sen avulla Imatran taidemuseon seinälle. Näytillä on ammattikorkean kuvataiteen yksikössä neljän vuoden aikana hankittu osaaminen.
Maalaaminen sopii minulle parhaiten. Se on suora laji, jossa ei ole välimuotoja ja jossa nopeat muutokset ovat mahdollisia, kuvataitelijaksi (amk) valmistuva nainen kertoo syitä valitsemalleen ilmaisutekniikalle.
Näyttelyn pystyttäminen yleisölle on vain osa valmistumista. Paletilla on lisäksi opettajat ja ulkopuoliset arvioijat. Heille pitää valmiin työn ohella kertoa työn taustoja sekä sen valmistumista. Tähän tapaan.
Teossarjan lähtökohta on ikoni. Teokset kiinnittyvät äitiyteen ja erityisesti sen nurjaan puoleen. Jokaisella on äiti, mutta äitimyyttiä on kyseenalaistettu vähän, vaikka kaikki eivät sovi äideiksi ja vaikka syntyvyys laskee länsimaissa, Hyvönen sanoo.
Maalaaminen on minulle teknisesti nopea, ekspressiivinen tapahtuma, jonka kesto vaihtelee puolesta tunnista kahteen päivään. Sen pohjana on valokuvattu malli, jonka ideaa on pohdittu ja työstetty vuodenkin verran, kahden lapsen äiti jatkaa.
ETELÄ-KARJALAN ammattikorkeakoulusta valmistuu tänä keväänä kuvataiteilijaksi ja muotoilijaksi reilut 30 opiskelijaa. Lisäksi ammattiopistosta valmistuu 12 kuva-artesaania. Kouluasteesta riippumatta tuleva elanto on pieninä palasina maailmalla.
Kuvataiteilijoiden osaamista ei hyödynnetä. Osa tekee opetustöitä, osa siivoaa tai on töissä raksalla, jotta voi elää ja tehdä taidetta. Olisi toivottavaa, että kouluttava yhteiskunta tulisi vähän vastaan, lehtori Reijo Mörö ammattikorkeasta sanoo.
Ammattiliitto ei juuri jää asenteellisesti yhteiskunnasta jälkeen. Taidemaalariliitto saattaa ottaa koejäseneksi, mutta tavallisen maalarin hanslankariksi pääsee huomattavasti helpommin kuin varsinaiseksi jäseneksi. Taiteessa ei uskota joukkovoimaan.
Vaihtoehdoiksi jäävät sitten yksilöllinen kitkuttelu apu- tai läheisten rahoilla sekä jatkokoulutus. Maisterinpaperit parantavat mahdollisuuksia saada alan opetustöitä, uskoo kuvataiteen yksiköstä kuvataiteilijaksi (amk) valmistuva Jonna Finnilä.
Taiteen tekeminen yksin, ilman keskustelevaa ja tukevaa yhteisöä voi myös olla vaikeaa. Ammattikorkeasta valmistuva ei välttämättä ole valmis yksinäiseen työskentelyyn. Ja onhan opiskelu kivaa, hän pohtii jatkokoulutuksen muita perusteita.
KUVATAITEEN yksikön ensimmäinen näyttely avaa opinnäytetöiden näyttelyt Etelä-Karjalassa. Ammattikorkeasta ja -opistosta valmistuvien opiskelijoiden töitä on toukokuussa esillä gallerioissa, kahviloissa ja rakennusten auloissa.
Imatralle ja Lappeenrantaan ripustettavat näyttelyt sisältävät lavean kirjon kuvataiteen tekniikoita. Nähtävillä on ainakin digitaalista kuvankäsittelyä, grafiikkaa, installaatioita, maalauksia ja valokuvia sekä veistoksia.
Kuvataiteilijoiden monipuolista tekniikkavalikoimaa täydentää muotoilijoiden materiaalivalinnat. Kivi- ja korualalla on käytetty ainakin biohartsia, hopeaa, jääkiekkoja, kiveä, kultaa, luuta ja posliinia.
Kuvataiteen yksikön näyttely on nimeltään Ihminen välissä. Vintiöt-sarjan sketsistä noukittu nimi liittyy taiteen katsomiseen vailla kokoavaa teemaa. Ihminen välissä on filosofisesti ladattu otsake. Valmistuvien työllistyminen huomioiden siinä on myös viljalti itseironiaa.
Kuvateksti: Imatralainen Anne Hyvönen aikoo harjoittaa vapaan kuvataiteilijan ammattia valmistumisensa jälkeen. Maalaamisen ohella se merkinnee apurahahakemusten täyttötulvaa ja läheisten lompakon varassa elämistä.