SARI PULLINEN
LAPPEENRANTA. Luonto hoiti osan Omenapuutarhan teatterin esityksen lavastuksesta. Kaatuneet männynrungot näyttämön ja katsomon ympärillä tuovat sota-ajan mieleen, niin kuin kesän esityskin, joka noudattaa viihdekiertueiden perinnettä.
Niin se on, poijjaat! -esityksen näyttämö sijaitsee keskellä metsää, Skinnarilassa, Lappeenrannan teknillisen yliopiston takana. Katsomon penkkeinä toimivat puupöllit. Esitys on kokonaisuus, jossa ohjelma on koottu samantapaisesti kuin sota-aikaan.
Montolan puhaltajien soittajat, naiskuorolaiset, hanuri ja mandoliini vievät musiikilla 60 vuoden taakse. Lausuja ja sotaveteraani Unto Nikunen kertoo sodasta Yrjö Jylhän säkein. Imitaattori Reijo Salminen marssittaa metsään sota-ajan henkilöitä, ja näytelmä Vain Luojan tylppä työkalu kertoo, mitä tapahtuu kunnanlääkärin vastaanotolla vuonna 1945. Teksti on Veikko Moision ja ohjaaja Raija Mäkelä-Eskolan.
Mäkelä-Eskolasta kaakkoiset taistelutantereet kirvoittivat itkulaulunkin Kaakon Karjalalle. Hän esittää sen illan lopuksi.
Samaisessa kivikatsomossa istuivat perimätiedon mukaan armeijan viihdytysjoukkojen esitystä katsoneet sotamiehet. Muutama vuosi sitten tehtyjen tutkimusten mukaan sammaloituneissa kivirivistöissä ei ole mitään esihistorialliseen aikaan viittaavaa.
Näytelmässä mukana oleva Anneli Pylkkönen muisti isänsä puhuneen siitä, kuinka hän oli sota-aikaan istuskellut näillä kivillä. Kun Omenapuutarhan teatteri etsi esityspaikkaa, katsomo muistui Pylkkösen mieleen, ja tammikuussa teatterilaiset rämpivät metsässä kiviä etsimässä.
Nyt he ovat talkoilla puhdistaneet istuimia ja raivanneet maasta suurimpia oksankäppyröitä.
l l l
Niin se on, poijjaat! esitykset 4., 5., 9. ja 10. kesäkuuta kello 19, Skinnarilankatu 34, Lappeenranta.
SARI PULLINEN
Kuvateksti
Raija Mäkelä-Eskolan luotsaama Omenapuutarhan teatteri vie esityksensä Niin se on, poijjaat Skinnarilan metsään.