Nekrasovin Luumäen-kodin murto käynnistää Litvinenko-dokumentin

Maailmankuulu ohjaaja on omistanut vapaa-ajanasunnon Luumäellä jo 14 vuotta. Kohudokumentin julkaisemisen alla hän on kertonut pelkäävänsä turvallisuutensa puolesta.

ANU PYYHTIÄ

LUUMÄKI. Maailman tämän hetken puhutuin dokumenttielokuva alkaa Luumäeltä.

Tapaus Litvinenko -elokuvassa yksi henkilöistä on dokumenttiohjaaja Andrei Nekrasov. Dokumentin alussa näytetään kuvia ohjaajan Suomen-kodista, johon on murtauduttu ja joka on sekasorron vallassa.

Koti on Luumäellä Husulan kylässä sijaitseva Multialan kartano.

Pietarilainen Nekrasov on omistanut asunnon Luumäellä jo vuodesta 1993 lähtien. Numerotiedustelusta löytyy Nekrasovin nimellä myös puhelinnumero, joka ei kuitenkaan enää ole käytössä. Etelä-Saimaan sähköpostiviestiin ohjaaja ei Cannes-kiireiden vuoksi vastannut sunnuntaina.

Nekrasov on ollut Suomessa julkisuudessa ja kulttuuritapahtumien vieraana etenkin Anna Politkovskajan ja Aleksandr Litvinenkon murhien jälkeen, mutta hänen pitkiä yhteyksiään Suomeen ei ole liiemmin tuotu esiin julkisuudessa.

Andrei Nekrasov on venäläinen pitkän linjan elokuvaohjaaja, joka tunnetaan viime marraskuussa Lontoossa plutonium-myrkytykseen kuolleen Aleksandr Litvinenkon ystävänä.

Tapaus Litvinenko seuraa entistä KGB:n ja FSB:N agenttia ja toisinajattelijaa tämän viimeisiin päiviin asti. Litvinenko oli päätodistaja Nekrasovin 2004 valmistuneessa dokumentissa Epäusko, joka kertoi toisen Tshetshenian sodan syttymisestä.

Entinen agentti kertoi, että sodan sytykkeenä ollutta Moskovan kerrostaloräjähdystä eivät tehneet tshetsheenit vaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB. Tämän jälkeen hän joutui lähtemään maanpakoon.

Nekrasov teki yhteistyötä myös murhatun toimittaja Anna Politkovskajan kanssa.

Pätkiä Tapaus Litvinenkosta esiteltiin Suomessa jo talvella DocPoint-festivaaleilla. Tuolloin mukana ei luonnollisesti ollut kuvia Nekrasovin kotoa, koska murto tapahtui vasta huhtikuussa. Festivaaleilla Nekrasovia emännöi hänen tuttavansa, kansanedustaja Heidi Hautala.

Yksi versio dokumentista on esitetty myös BBC:n kakkoskanavalla jo tammikuussa. Siinä ohjaaja itse kertoi omasta pelostaan ja kokemastaan uhkailusta. Katkelmia tästä käsikirjoituksesta löytyy muun muassa BBC:n internet-sivuilta. Dokumentissa esiintyy myös leski Marina Litvinenko.

Cannesissa Nekrasov otti Suomen-asuntoonsa kohdistuneen murron itse esille lehdistötilaisuudessa.

Dokumentin ensi-ilta oli perjantaina. Ensi kommenteissa sen on kerrottu olevan äärimmäisen kriittinen Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia kohtaan.

Poliittisesti kuuman elokuvan esittämisestä Cannesissa kerrottiin vasta keskiviikkona, sen jälkeen kun Britannian viranomaiset päättivät alkuviikosta nostaa syytteen Litvinenkon murhasta Venäjän turvallisuuspalvelun agenttia Andrei Lugovoita vastaan.

Reutersin mukaan Nekrasov itse tiesi elokuvan esittämisestä festivaaleilla jo ennen syytteen nostamista. Hän myös kertoi pelkäävänsä oman turvallisuutensa puolesta elokuvan tullessa julki. Reutersin haastattelussa hän sanoi myös surevansa sitä, että dokumenttia tuskin tullaan esittämään Venäjällä vielä moniin vuosiin.

Nekrasov kirjoitti Helsingin Sanomiin Litvinenkon kuoleman jälkeen artikkelin Kirje ystävän sairasvuoteen ääreltä. Siinä hän sanoo Venäjän nykyhallinnon muistuttavan Stalinin hallintoa.

Lappeenrannan paikallispoliisi tutkii tapausta tavallisena mökkimurtona. Suojelupoliisin Timo Myyryläisen mukaan myös Supo on ollut tietoinen tapauksesta koko ajan, mutta tutkinta tehdään paikallisin voimin eikä Supolla ole kommentoitavaa asiassa.

Sunnuntain Helsingin Sanomissa poliisiylijohtaja Markku Salminen sanoi, että murto on saattanut olla ”tutkimus”. Tähän viittaa se, että irtaimistoa ei varastettu, ainoastaan rikottu ja tuhottu.

Nekrasov säilytti talossa arkistoaan, koska uskoi Suomen olevan turvallinen paikka. Uutistoimistojen mukaan talossa oli tiettävästi myös aineistoa, jota Nekrasov on käyttänyt dokumenteissaan.

SEPPO RAUTIOVAARA

Kuvateksti

Multialan kartano on ollut pietarilaisen elokuvaohjaajan vapaa-ajanasuntona vuodesta 1993.

Kirjoittaja:
Anu Pyyhtiä