SARI PULLINEN
JOUTSENO. Naukkarisen alakerrassa Joutsenon Lampikankaalla soi alternative pop-rock-metalli. Sellaiseksi määrittelee kitaristi Jani Hännikäinen Corall-yhtyeen musiikin. Kun kaikilla viidellä jäsenellä on oma, toisistaan hieman poikkeava musiikkimakunsa ja jokainen antaa sen kuulua omassa soitossaan, tulos on mielenkiintoinen sekoitus.
Maaliskuussa pidetyissä kansainvälisissä Emergenza music festivalin semifinaaleissakin tämä noteerattiin. Corall keräsi yleisöäänestyksessä yhden suurimmista äänimääristä.
Perjantaina Corall nousee lavalle Helsingin Nosturissa saman kilpailun finaalissa 11 muun bändin kanssa, jotka tulevat pääasiassa pääkaupunkiseudulta. Joutsenosta lähtee mukaan fanibussi.
Jo kokemuksena keikka Nosturissa on meille tärkeä, pojat tuumivat.
He esittävät kolme aivan uutta kappaletta sekä ensimmäisen biisinsä, hitaan nimeltä What I feel. Uutuudet löytyvät Corallin demolevyltä, joka lähtee näinä päivinä asiantuntijoiden arvioitavaksi.
Kilpailun kansainvälinen finaali on kesällä Saksassa.
Joutsenolaisnuorukaiset perustivat yhtyeensä seitsemän vuotta sitten kunnan Nuori kulttuuri -taidetapahtumaa varten. Heti ensi kerralla tuli jaettu toinen sija. Osanottajiakaan ei tosin enempää ollut. Seuraavana vuonna Corall revitteli jo alakoulun diskossa.
Oltiin alakoulun viidennellä samalla luokalla. Siitä asti ollaan yhdessä soitettu, kun ei oikeastaan vielä edes osattu soittaa. Tehtiin heti omia kappaleitakin, vaikka nuoteista ei ollut tietoa kellään, Janski Hännikäinen naureskelee.
Tuohon aikaan ainoastaan Mikko Naukkarisella oli soittokokemusta. Hän innostui rummuista isoveljensä esimerkistä ekaluokkalaisena.
Lappeenrannan bändikoulussa pojat ostivat omat soittimet ja tutustuivat soittamiseen syvällisemmin. Treenikämpäksi vakiintui Naukkarisen alakerta. Bändikouluaikoihin riveihin liittyi myös solisti Aino Rahkonen, ja yhtyeen nimeksi tuli Corall.
Bändin vanhoja nimiä ei kerrota julkisuuteen, Janski virnistää.
Basisti Joni Karvinen huomauttaa, että bändikoulusta tarttui mukaan paitsi solisti ja nimi myös soittamisen perusasioita ja esiintymiskokemusta.
Nyt, kun jäsenet ovat jo täysi-ikäisiä, he ovat aloittaneet baarikeikkailun. Heitä on kuultu myös muun muassa Joutseno-päivillä.
On hienoa, että Joutsenossa järjestetään Huumaa-tapahtumia ja Rieskarock. Ne ovat paikallisille bändeille tärkeitä esiintymismahdollisuuksia, Janski kiittää.
Yhdessä soittaminen on Mikon mielestä bändiharrastuksessa parasta.
Varmasti on myöhemmin mukava kuunnella, mitä on saanut aikaiseksi.
En tiedä soittaisinko kitaraa ollenkaan, ellei olisi tätä bändiä, Hännikäinen miettii.
Keikalle lähtö porukalla on aina hauskaa, Karvinen lisää.
Tukea on tullut vanhemmilta, muttei esimerkiksi enää Joutsenon kaupungilta.
Nyt bändi elää kriittisiä aikoja, kun toisen asteen tutkinnot alkavat olla päätöksessään. Hännikäinen opiskelee laborantiksi, kitaristi Jani Tuviala elektroniikka-asentajaksi, Mikko on lukion käynyt ja Joni melkein autonasentaja. Aino opiskelee ravintola-alaa.
PERTTU VALTONEN
Kuvateksti
Ideat sävellyksiin syntyvät yhtyeen yhteistyönä. Laulaja Aino Rahkonen (edessä) sanoittaa kappaleet. Pojat vasemmalta Jani Tuviala, Mikko Naukkarinen, Jani Hännikäinen ja Joni Karvinen.