Categories
Artikkelit

Hataria ja vääriä mielikuvia

RIINA NOKSO-KOIVISTOLAPPEENRANTA. Imatra Big band festival saa yleensä kokoo

RIINA NOKSO-KOIVISTO

LAPPEENRANTA. Imatra Big band festival saa yleensä kokoonsa nähden niukasti valtakunnallista julkisuutta. Millä perusteella esimerkiksi Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus valitsee ne tapahtumat, joista lähdetään tekemään juttuja?

– Meillä on vakiofestivaaleja, vakiintuneita instituutioita, joita ei voida ohittaa, kuten Pori jazzit, Ruisrockit, Provinssit. Sen lisäksi että niihin saapuu joka kesä merkittäviä kansainvälisiä esiintyjiä, ne ovat tapahtumia jotka herättävät laajaa yleisön mielenkiintoa myös oman alueensa ulkopuolella, Hesarin kulttuuritoimituksen uutispäällikkö Erkki Kylmänen sanoo.

Kylmäsen mukaan musiikkitoimittajat ehdottavat itse juttuaiheita. Ratkaisevaa voi olla vaikkapa se, onko festivaalin ohjelmistossa nousevia tähtiä tai kulttihahmoja, onko tiedossa suomalaisia kantaesityksiä tai liittyykö festivaaliin jokin journalistisesti kiinnostava ilmiö.

– Pienikin festivaali voi olla kiinnostava, jos on keksitty jokin oma konsepti, jos tehdään asioita eri tavoin kuin muut.

BB-festivaalin kiinnostavuutta Kylmäsen on vaikea arvioida. Hän ei ole vieraillut tapahtumassa, eikä uutispäälliköllä ole festivaalista oikein mitään mielikuvaa.

ENTÄ MUSIIKKILEHDET? Rytmin nuori päätoimittaja Mikko Aaltonen kertoo, ettei Imatra Big band kuulu lehden kiinnostuksen kohteisiin. Hän itse ei ole vieraillut tapahtumassa eikä ole tutustunut sen ohjelmistoon.

– Rytmiä tekevät nykyään rock-sukupolven kasvatit ja lehteä on tietoisesti suunnattu uudemman musiikin suuntaan.

Aaltosen mukaan lehti huomioi aina Pori jazzit. Perinteisten jazzesiintyjien sijaan siellä kiinnostavat cross over -artistit, jotka yhdistelevät r&b:tä, hiphopia, soulia, jazzia.

Aaltosen mielestä Imatra Big band kuuluu niihin tapahtumiin, jotka ovat jääneet hänelle itselle etäisiksi.

– Rytmi on enemmän kiinnostunut soulista, bluesista, vanhasta rock’n’ rollista ja uudesta rajoja rikkovasta jazzista kuin tosi vanhasta jazzista, jota käsittääkseni Imatra Big band tarjoaa, Aaltonen sanoo.

Jazzrytmit on kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä, jazzdiggareiden talkoovoimin tekemä lehti. Jazzrytmit-lehdessä Imatra Big band saa palstatilaa. Lehteä pyörittävä Osku Rajala antaa pyyhkeitä etenkin Hesarin kulttuuritoimitukselle.

– Yleisesti siellä kirjoitetaan äärettömän vähän Helsingin ulkopuolisista tapahtumista. Jos Imatra Big band festival olisi Helsingissä, sitä ylistettäisiin ja siitä kirjoitettaisiin. Hesarin kulttuuritoimituksen linja on niin kieroutunut, että pääkaupunkiseudun ulkopuolelta ei juuri mikään mene läpi.

Imatran valtakunnallista näkyvyyttä olisi Rajalan mukaan edistänyt se, että tapahtumaa edustaisi joku väkevä, mediaseksikäs persoona. Rajala moittii hieman myös Imatran pr-toimintaa. Oikeita ihmisiä pitäisi aktiivisemmin houkutella paikalle, syöttää, juottaa ja järjestää mielenkiintoisia haastatteluja maailmantähtien kanssa.

Kirjoittaja:
Riina Nokso-Koivisto