LIISA MAYOW
LAPPEENRANTA. Kahvila Miljan Plussa näyttää aamuyhdeksältä suljetulta. Sisään astuessa vastaan iskee kova puheensorina. Suurin osa pöydistä on täynnä.
Vain harvalla on edessään tuoppi, useimmilla aamukahvi ja lasillinen vettä. Kahvi ja juustoruisleipä irtoavat parilla eurolla.
Päivä Lauritsalassa kannattaa aloittaa aamiaisella yllättävässä paikassa.
Viereisessä pöydässä puidaan mansikan hintaa, toisessa tulevia Kalevan kisoja. Yksi pöytäseurue syventyy antaumuksella Helsingin Sanomien ruokasivuihin. Tunnelma on kuin ranskalaisen pikkukaupungin kulmakuppilassa.
Huomenta, Simo, Pirkko Mäkiä-Olkkonen huikkaa tiskin takaa kahvinkeiton lomasta. Miljan Plussassa kaikki ovat toisilleen tuttuja kanta-asiakkaita.
Miljan Plussan parinkymmenen hengen ydinporukka ei tyydy pelkkään kaljoitteluun. Kahvilan hyllyssä komeilee pitkä rivi urheilupokaaleja.
Kantisten joukkue on niittänyt mainetta muun muassa kaukalopallossa, jalkapallossa ja Sulkavan souduissa. Viikonloppuna järjestetään kanta-asiakkaiden oma tennisturnaus, ja lappu baaritiskillä haalii pelaajia pesäpallojoukkueeseen.
Ikänsä Lauritsalassa asuneet Pärre Pätäri ja Kalle Kankkunen osallistuvat lähinnä joukkueiden huutosakkiin. Lauritsalassa on heidän mielestään jotain aivan erityistä yhteishenkeä.
Joskus täällä kehkeytyy kunnon väittelyitäkin. Lähinnä kyllä futiksesta ja ehkä naisista, Pätäri myöntää.
KUKAAN EI kuulemma halua mennä naimisiin Lauritsalan kirkossa, sillä se muistuttaa ulkopuolelta hyppyrimäkeä.
Harmaa piikki viettää kohtisuoraan ylös. Kirkon ja seurakuntatalon rajaama aukio tarjoaa palan futuristista neuvostoromantiikkaa.
Kirkkoon astuessa yllättyy. Eteen avautuu mahtava tila. Hiljainen hämäryys vaihtuu asteittain korkeuksiin kohoavaksi valoksi.
Harmaat betoniseinämät eivät varasta huomiota tärkeimmältä. Tuntuu kuin olisi valtavan soittimen sisällä.
KAUKANA KIRKON keskilaivan toisella puolella kelluu lämmin valoläikkä. Kanttori Liisa Teräslahti soittaa Bachin Airin kolmatta osaa niin pehmeästi, että penkkiin voisi jäädä loppupäiväksi.
Aukion toisella puolella, kirkkopuiston keskellä seisoo Kauko Räsäsen Reikäenkeli-patsas. Patsas siirrettiin Ristikankaan hautausmaalta Lauritsalaan 1966, sillä sen hurja muotokieli aiheutti pahennusta.
Lisäksi patsaan reiät ujelsivat tuulessa aavemaisesti. Nykyisin patsas luetaan yhdeksi aikansa merkittävimmistä suomalaisen kuvanveistotaiteen teoksista.
Mahtaa ydinkeskustan taiteentuntijoita harmittaa. Lauritsalassa ollaan ilmeisesti oltu jo 60-luvulla ennakkoluulottomia kulttuurivaikuttajia.
Luukkaantorin aukiota reunustaa rohkaiseva määrä pikkuliikkeitä: on pyöräkorjaamoa, vaatekauppaa, kirpparia ja karkkipuotia.
60-luvun ostari pitää pintansa, vaikka korttelin toisella puolella kohoaa kaksi isoa markettia.
Kulman takana on kirjasto. Moni luulee matalaa funkisrakennusta Alvar Aallon suunnittelemaksi, ja tyylikkyydessä se voittaa keskustan pääkirjaston kevyesti. Sokkeloiset kirjastosalit ovat täynnä Artekin huonekaluja ja siroja kaiteita.
Pääkirjaston kokoelmat ja työntekijät ovat kesän remontin ajan evakossa Lauritsalassa. Ei ole ihme, jos he eivät halua palata takaisin.
Lauritsalan telakalle vievä tie katkeaa ensin yksityisalueesta varoittavaan kylttiin. Toinen kyltti sen sijaan toivottaa tulijan ristiriitaisesti tervetulleeksi.
Punaisten venevajojen edessä seisoo auringossa haalistuneita purjeveneitä. Laiturista lähtee vastamaalattu luotsicutteri kohti Puumalaa, ja veneenkorjaaja Juha Ripiäinen ehtii tauolle.
Eniten on purjeveneiden pohjamaalauksia. Talvella täällä on maalle nostettuna satakin venettä.
Telakalta päin katsottuna Lauritsala näyttää uneliaalta kalastajakylältä. Vasemmalla, aivan lähellä kohoavat kuitenkin paperitehtaan harmaat piiput. Tehtaalla on Lauritsalassa paljon työntekijöitä ja asuntoja.
Viisainta siis kääntyä oikealle.
Muutaman kartanoromantiikkaa liian hanakasti jäljittelevän pakettitalon jälkeen löytyy jotain aitoa.
Keltaisen puukartanon puisto vie menneeseen maailmaan. Nurmikentän poikki vilahtaa rusakko. Tammikujaa voi kävellä Saimaan kanavan rantaan.
Kartanon jälkeen tien vieressä kohoaa uusia rivitaloja. Lauritsalan arkkitehtuurin uusin kerros rakentuu kovaa vauhtia.
JOHANNA KANNASMAA
Kuvateksti
Kanttori Liisa Teräslahden mielestä Lauritsalan kirkko on puhutteleva (pääkuva). Janne Töllikkö ja Jukka Martikainen kuuluvat Kahvila Miljan Plussan kantajengiin (ylhäällä oikealla). Kartanopuiston tammien alla aika pysähtyy (alhaalla oikealla). Juha Ripiäinen mittailee veneen verhoilumateriaalia (alhaalla keskellä). Lauritsalan kirjaston seinän maailmankartta on Ragnar Ypyän ja Lars-Gunnar Nordströmin maalaama (alhaalla vasemmalla).
LAURITSALA
Asukkaita noin 13 000.
Etäisyys Lappeenrannan keskustasta vajaa 4 km.
Lauritsalan entinen kauppala liitettiin osaksi Lappeenrannan kaupunkia 1967.
Lähde: Lappeenrannan kaupungin verkkosivut