Jari Suikka aloitti pikapyrähdykset 22-vuotiaana. Siinä iässä moni satasen kiihdyttäjä jo pohtii lopettamista. Kalevan Kisoissa omasta ennätyksestä 10.79 pitäisi nipistää reilut pari kymmenystä pois. 2000-luvulla se taso on riittänyt viisi kertaa mestaruuteen.
VESA SALMINEN
LAPPEENRANTA. Jari Suikka on antanut itselleen vielä yhden kauden aikaa näyttää.
– Tapahtuu mitä tapahtuu, suunnitelma oli, että viisi vuotta panostan. Nyt lähtee syksyllä viides vuosi, 26-vuotias konetekniikan opiskelija linjaa.
– Ainakin olisi tavoitteena panostaa seuraava kausi täysillä.
Lappeenrannan Urheilumiehiä edustava Suikka on erikoinen tapaus pikajuoksijoiden joukossa. 22-vuotiaana moni pikakiitäjä miettii ennemminkin lopettamista kuin aloittamista. Suikka teki päinvastoin.
– Nopeus on ollut aina vahva puoleni. 12-vuotiaaksi yleisurheilin, mutta sitten tulivat kasvukivut. Juosta ei pystynyt, mutta luistella pystyi.
– Ehdottomasti olen tehnyt oikean valinnan. Jääkiekossakin olin enemmän yksilöurheilija ja olen aina ajatellut sitä omaa tekemistäni.
Muille annettu tasoitus ei Suikkaa harmita.
– Pääasia, että aloitin silloin.
SATASTA PEPOn jääkiekkoilija kokeili kesäisin harjoitusten lomassa. Neljä vuotta sitten hän päätti testata kykynsä pari kertaa piirikunnallisissa.
– Odotin vähän parempia aikoja. Nopeampi satanen oli 11.30. Silloinkin olin siinä uskossa, että alle yhdentoista menee.
Nyt Suikka on siinä uskossa, että Lappeenrannan Kalevan Kisoissa elokuun alussa ajan pitäisi olla 10.50 tai ainakin lähellä sitä. 2000-luvulla voittoaika on Kalevan Kisojen satasella ollut vain kaksi kertaa alle 10.50. Vaikka suomalaisessa pikajuoksussa kärjen rintama on melko leveä, huippu puuttuu.
Markus Pöyhösen valtakausina 2002 ja 2003 mentiin vielä kovaa, kärkenä 02 juostu 10.23. Viime vuonna Visa Hongisto ansaitsi mestaruuden ajalla 10.54.
– Minimitavoite on päästä finaaliin, Suikka sanoo.
URHEILIJAN kehityksen rinnalla kulkevat siviilielämän lait. Syksyllä Suikka aloittaa diplomityön tekemisen ja lähivuosina on edessä leipätyön etsiminen.
Alle kymmenen sekunnin amerikkalaiskiiturien tilipussi kestää kevyesti vertailun diplomi-insinöörien kanssa, mutta suomalaispikajuoksijoiden starttirahat eivät sille tasolle yllä. Amatöörin panostuksella ei taas pikajuoksussa piirikunnallisia pitemmälle edetä.
– Se erottaa ammattilaisen amatööristä, mitä tekee harjoitusten ulkopuolella.
Suikka sanoo itse aina kiinnittäneensä paljon huomiota ravintoon, palautumiseen ja lepoon sekä lihashuoltoon.
ULKOPUOLISTEN mukaan Suikka on erittäin tunnollinen harjoittelija.
– Vähän liiankin jääräpäinen olen, eivätkä tulokset ole olleet sitä mitä olen odottanut. Pitää kuunnella enemmän itseään.
Omia ajatuksiaan kuuntelemaan Suikka joutuu paljon, sillä hän on aina hoitanut valmennuksensa itse. Ulkopuoliselle avulle olisi tilaa, mutta etävalmentajaa lappeenrantalainen ei kaipaa.
Harjoitusohjelmia Suikka pohjustaa lukemalla paljon sekä alan julkaisuja että nettiä. Suuria mylläyksiä ei ole tarvinnut tehdä, tosin nyt SM-kisoja kohti mennään harjoittelemalla kovaa aikaisempia kesiä pitempään. Kilpailuja ohjelmassa on vähemmän kuin ennen.
– Aikaisemmin on ehkä yritetty olla liian aikaisin liian hyvässä kunnossa.
EHJÄ VUOSI on kehittänyt reippaasti ominaisuuksia, varsinkin räjähtävää voimaa. Perusvoiman puutteesta entinen jääkiekkoilija ei ole koskaan kärsinyt, mutta kovilla tehoilla juokseminen on tuonut vammoja.
Puhelinkeskustelussa Suomen Urheiluliiton pikajuoksujen lajivalmentajan Petteri Jousteen kanssa selvisi, että ainakin vauhdittomassa pituudessa sekä viisloikassa venytykset ovat kohdallaan.
– Ei ole ainakaan tiedossa, että olisi joku joka on vetänyt kovemmat tulokset.
Juoksutekniikassa päältä katsojan puuttuminen näkyy, vaikka videokamera surisee ahkerasti vieressä.
– Tärkeintä olisi saada siirrettyä voima juoksuun, eikä niihin testituloksiin.
POTENTIAALIA juosta kovaa Suikka tuntee hänellä aina olleen. Suoraa yhtäläisyyttä perheen geenipankkiin hän ei osaa vetää, vaikka urheilu on aina ollut tärkeässä roolissa. Isällä oli seipäässä piiriennätys, mutta maratoneja juosseelta äidiltä nopeita soluja on periytynyt vähemmän.
– Äiti on ehkä hitaimpia ihmisiä, joita olen tavannut.
Kuvateksti
Kotikaupungin Kalevan Kisat eivät tuo Jari Suikan mukaan onnistumispaineita, mutta omat odotukset pitäisi täyttää.
Kuva: VESA LAITINEN