SARI PULLINEN
Ei Jari Juutinen ollut alun perin Lappeenrantaan teatterinjohtajaksi tulossa. Soittipahan vaan Antti Majanlahdelle ja tarjoutui ohjaajaksi. Mutta ensimmäinen palaveri näyttelijöiden kanssa olikin niin älyttömän hyvä ja ihmiset niin suoria ja ”notkeeta sakkia”, että porukka teki vaikutuksen Juutiseen.
Niin teki Juutinenkin näyttelijöihin. Soittivat perään ja pyysivät häntä hakemaan avautunutta teatterinjohtajan paikkaa.
Keskiviikkona kaupunginteatterin uusi johtaja Jari Juutinen istui uudessa työhuoneessaan Bob Dylan -paidassa, takanaan Woyzeckin julisteaihio, edessään valkoinen sylimikro. Sen hän avaa junassa, ja tekee vielä töitä kotimatkallaan Lahteen. Ainakin toistaiseksi hän ei aio muuttaa Lappeenrantaan, mutta aikoo kyllä näkyä kaupunkielämässä.
Teatteri Vanhan Jukon Juutinen jätti vaimonsa Ritva Sorvalin ja näyttelijäporukan käsiin. Juutinen pelkäsi, että Juko leimautui jo liikaakin häneen, ja halusi ottaa etäisyyttä.
Hän oli perustamassa Jukoa 1995, kun lama painoi Suomea raskaimmillaan. Juutinen tuli Oulusta, joka oli tuolloin suomalaisen teatterielämän keskus, ja josta oli tarttunut häneen hyvän teatterityypin maine. Niiltä ajoilta häneen tarttui myös maine laitosteattereiden vastustajana, mitä hän pitää liian yksioikoisena tulkintana.
– Kaikissa laitosteattereissa oli silloin sama ohjelmisto. Se rupesi kuristamaan mua, enkä voinut ajatella kysyväni niistä töitä. Olin kuitenkin lähtenyt Oulusta, enkä kehdannut sinne palatakaan, joten piti keksiä jotakin muuta.
Idea tuli hänen kurkkiessaan tyhjillään olevan elokuvateatteri Jukon pölyisistä ikkunoista sisään.
Jari Juutiselle teatteri on kommunikointia näyttelijän ja katsojan välillä, eräänlainen nuotiopiiri. Hän haluaa kuulla teatterissa musiikkia, naurua ja tarjota reilua meininkiä, kaupungin parasta läppää.
– Teatterissa pitää haastaa katsoja, mutta ei niin, että tungetaan syliin. Se on vanhanaikaista.
– Jos on taloudellisesti mahdollista, ja jonkin verran on, pidennämme harjoitusaikoja. Jutut harjoitellaan viimeisen päälle. Yksi ensi-ilta meillä on vara pudottaa poiskin. Alkusyksy ja loppukevät eivät ole maailman parhaita ajankohtia uusille näytelmille.
Kun johtajan huoneessa ollaan, on puhuttava myös rahasta ja katsojaluvuista.
– Katsojaluvut eivät ole hirveän hyvät. Ovat kuulemma laskeneet. Minä sanon siihen, että siinäpähän ovat. Tietysti on ikävää, jos ison salin katsomossa istuu vain 25 ihmistä, sillä silloin esitys ontuu. Yli sadan ihmisen pitäisi olla, että esitys pystyisi hengittämään. Mutta mulle katsoja ei ole luku.
Teatteri on vuosi toisensa jälkeen joutunut pyytämään lisämäärärahoja. Juutinen kertoi aiemmin, ettei aio allekirjoittaa työsopimusta, ellei määrärahoja voida korottaa.
– Mun hirveät ukaasit ei toteutuneetkaan, sillä rahoitusta oli jo päätetty lisätä, Juutinen nauraa.
Saamillaan rahoilla hän aikoo pärjätä. Pari uutta näyttelijänvakanssia voisi tulla tarpeeseen.
Weeran kammaria Juutinen pitää yhtä lailla tärkeänä kuin Jukola-saliakin. Hänestä pieni sali on ollut vähällä käytöllä.
– Vierailuja tulee lisää. Puhtain viihde ei ole meidän oma painopistealueemme, joten sen voimme ostaa ulkoa, esimerkiksi stand up -esityksiä. Näihin ulkoa ostettaviin luen myös taiteellisen taiteen. Esitys, joka kiinnostaa vain 400:aa ihmistä, tuotetaan tänne muualta, Juutinen suunnittelee.
Talon oma väki tekee paikallisesti tärkeitä asioita, mikä ei tarkoita nurkkakuntaisuutta. Paikallisuus näkyy heti syyskuussa Rauhan ruhtinaassa sekä myöhemmin syksyllä Woyzeckissa, jonka hän ohjaa itse ja johon hän aikoo saada tavalla tai toisella venäjänkielisen simultaanitulkkauksen.
– Woyzeckissa on rakuunaperinnettä, vieraan pelkoa, mustasukkaisuutta ja musiikkia, Juutinen kuvailee.
Kuvateksti
– Tämä on helvetin hyvä lentokone, tällä voi lentää korkealla ja pitkälle, Jari Juutinen kehuu Lappeenrannan kaupunginteatteria.
Kuva: TUULI KOIVISTO
Jari Juutinen
Lappeenrannan kaupunginteatterin johtaja 1.8. alkaen
Syntyi 1959 kesälomamatkalla Nurmeksessa, varttui Lahdessa
Perhe: vaimo Ritva Sorvali, poika, kaksi vaimon tytärtä, kissa
Koulutus: ylioppilas, kirjallisuuden opintoja Oulun yliopistossa
Näytelmäkirjailija
Asuu Lahdessa jatkossakin
Valtion näyttämötaidetoimikunnan jäsen
Työskennellyt toimittajana, näytellyt Oulun ylioppilasteatterissa, dramaturgiksi Oulun kaupunginteatteriin 1990 ja 1994 Lahden kaupunginteatteriin, perusti Teatteri Vanhan Jukon Lahteen 1995.