LEENA SALLINEN
Elokuvateatteri Kino-Aulassa istuttiin tiistai-iltana vaihteeksi valoissa, ja yleisö sai puhua. Paljon se puhuikin. Illan aihe herätti paljon muistoja ja tulevaisuuden huolta.
Oltiin Lappeenrannan Killan järjestämässä tilaisuudessa, jossa luodattiin Kino-Aulan ja naapurissa olevan elokuvateatteri Nuijamiehen menneisyyttä ja kohtaloa tämän päivän päätöksessä. Lappeenrannan tekninen lautakunta käsittelee tänään Pormestarikorttelin asemakaavan muutosta, jossa esityksen mukaan ei ole elokuvateattereiden suojelumerkintää.
– Ollaan täällä siinä toivossa, että Lappeenrannan kaupunkikulttuurin kannalta keskeiseen kortteliin ja näihin elokuvateattereihin kiinnitetään se huomio, minkä ne ansaitsevat, Killan puheenjohtaja Matti J. Kuronen totesi tilaisuuden alkusanoiksi.
Tutkija Johanna Björkmanin esitelmästä ilmeni, että vuonna 1938 valmistunut Kino-Aula ja vuonna 1954 valmistunut Nuijamies ansaitsevat valtakunnallistakin huomiota.
– Hyvin säilyneitä 1920-50-luvun elokuvateattereita on jäljellä vain parikymmentä, Björkman kertoi.
Hän tutki Suomen elokuvateattereita Museoviraston Kulttuurihistoriallisesti merkittävät sisätilat -projektissa vuosina 2004-05.
– Selvityksen jälkeen jo viiden vanhan elokuvateatterin käyttötarkoitus on muuttunut, Björkman totesi.
Kino-Aula ja Nuijamies saattavat häipyä rakennuksinakin historiaan, jos niille ei tule suojelumerkintää. Niin ainakin Killan tilaisuudessa pelättiin. Kortteliin on suunnitteilla uudisrakentamista.
– Asemakaava on kysymysten paikka: halutaanko Nuijamies ja Kino-Aula säilyttää, vai tuleeko tilalle kolmeen kerrokseen parkkipaikkoja ja päälle uusi elokuvakeskus, totesi Seppo Aho, joka on entinen Lappeenrannan kaupunginarkkitehti.
Hän arvioi, että korttelin uudistamisella pidetään kiirettä.
– Galleria valmistuu näinä päivinä ja pitää saada uutta rakennettavaa.
Teknisen lautakunnan jäsen Jarmo Nieminen ilmoitti esittävänsä lautakunnalle ainakin Nuijamiehen, Viljelytalon ja Saimaanlinnan suojelumerkintää.
Muussa yleisössä ilmeni valmiutta kansalaisaktiivisuuteen, jos suojelumerkintöjä ei tule. Luultavasti asemakaavan muutoksesta tulee siinä tapauksessa valituksia.
Elokuvateatterit omistaa Etelä-Karjalan osuuspankki, jonka edustaa ei ollut paikalla Killan tilaisuudessa. Elokuvateatterit perustanut Luotolan perheyritys toimii niissä nykyisin vuokralaisena.
– Huonoina aikoina odotin, että tulee konkurssi, mutta ikinä en osannut ajatella, että näille tulisi purku-uhka, totesi Raija Luotola.
Hän muisteli 1960-70-lukua, jolloin Kino-Aula oli jonkin aikaa rullaluisteluratana ja nuorisodiskona. Elokuvateatterina se avattiin uudelleen vuonna 1973. Sen jälkeen Kino-Aulaa on paljon uusittu, mutta aula on alkuperäisessä asussa.
Nuijamies on koko olemassaolonsa ajan toiminut elokuvateatterina ja on tilanakin arvokkaammaksi noteerattu kuin Kino-Aula.
Björkmanin mukaan ehta alkuperäisyys ei yksin ole elokuvateatterin arvolle ratkaisevaa, pikemminkin alkuperäisen käyttötarkoituksen jatkuminen.
– Lappeenrannan elokuvateattereissa on omaa patinaa ja charmia, vaikka ne eivät ole enää hienoimmillaan, hän totesi.
Yleisöpuheenvuoroissa muistutettiin myös muistojen ja kollektiivisten kokemusten merkityksestä elokuvateattereiden arvolle.
– Nämä tilat kantavat kaupungin sosiohistoriaa, totesi Pirjo Iivanainen.
Lappeenrannan elokuvahistoriaa kaluttiin hamaan alkuun, jolle Ahti Pitkänen tiesi kertoa aika tarkan ajankohdan: Lappeenrannan ensimmäinen elokuvateatterinäytös järjestettiin marraskuussa 1907 Pohjola-nimisessä teatterissa Kuninkaankadulla eli nykyisellä Valtakadulla.
Siitä tulee kuluneeksi ensi kuussa sata vuotta.
Kuvateksti
Kino-Aula oli tiistai-iltana keskustelufoorumina. Etualalla seisoi Lappeenrannan Killan puheenjohtaja Matti J. Kuronen.
Kuva: SEPPO RAUTIOVAARA