ETTI KANTOLA
Ulla-lehmä poiki maanantain ja tiistaisen välisenä yönä autuaan tietämättömänä isännän murheista. Alle puolen vuorokauden ikäinen vasikka seisoo napanuora vielä roikkuen heiveröisillä jaloillaan omassa pikkukarsinassaan.
Eteläsuomalaisen karjatilallisen asento ei ole sen tukevampi. EU:n kanssa käytävät neuvottelut Etelä-Suomen kansallisesta maataloustuesta tekevät olosta epävarman. Vasikka vahvistuu, mutta maataloudelle käy toisin.
Joutsenolaista karjatilan isäntää Pasi Parvista neuvottelut pelottavat.
Käsittelyssä on kohtalonkysymys Etelä-Suomen kotieläintiloille. Jälleen kerran.
Harmia lisää se, ettei poliitikoista suoranaisesti välity kuva maataloutta puolustavina tahtomiehinä ja -naisina.
Missä esimerkiksi Tarja luuraa? Hän puhui nätisti maatalousnäyttelyssä, mutta on nyt hiljaa, vaikka hänellä luulisi olevan vaikutusvaltaa. Sanoisi edes, ettei kiinnosta.
Mäkitalon tilan isäntä tunnustaa, että välillä on ikävä Kekkosta. Hän pelkää, että EU-päättäjät tulkitsevat suomalaisten olevan tyytyväisiä, jos Brysseliin ei kuulu meteliä.
Pitäisi ruveta olkipaalien palamaan.
Eriarvoisiin tukiin oikeutettujen alueiden rajat ovat keinotekoiset. Tukialueiden ihmisten välinen kahnaus syö yhteishenkeä.
EU-TUKIVIIDAKKO on käsittämättömän monimutkainen ja alati muuttuva. Pasi Parvinen ei ole varma, miten talous heilahtaisi, jos vuodenvaihteessa katkolla oleva 141-tuki loppuisi.
Arvelen, että viivan alle jäävästä tuloksesta lähtisi 20 000 euroa.
Se on merkittävä osuus. Todennäköisesti navetta ei kaatuisi, mutta olisi tehtävä entistä enemmän töitä, oltava entistä tehokkaampi, revettävä ulkopuolisiin urakoihin ja löydettävä lisää säästöjä. Eläintilassa on se huono puoli, että lehmät sitovat eikä aikaa löydy lisäansioiden hakemiseen.
Parvinen uskoo, ettei 141-tuki lopu vielä, vaan vähenee kohti nollaa. Hän pelkää myös maidon hinnan kääntyvän laskuun.
MÄKITALON tilan lähtökohta on hyvä. Peltoa on paljon suhteessa eläinmäärään. Siitä on hyötyä, sillä tuki tulee peltopinta-alan mukaan. Seitsemän vuotta sitten Parviset tekivät ison navettainvestoinnin ja kolminkertaistivat eläinmäärän. Tarkoitus oli lisätä kannattavuutta, mutta tulotaso on pudonnut koko ajan.
Hyvä, että navetta tehtiin vuonna 2000. Enää ei ehkä kantti riittäisi.
Yksi sopeutumiskeino olisi tilan suurentaminen edelleen. Silloin olisi pakko palkata ulkopuolista ja kallista työvoimaa. Viime kesänä navetassa oli työntekijä oppisopimuskoulutuksella. Silloin isäntä pääsi itse peltohommiin.
Aiemmin Parvinen mittaili navetan kulmia usein sillä silmällä, laajentamista ajatellen. Nyt hän tunnustaa, ettei moinen ole enää käynyt mielessä.
Investointiin saisi tukia, mutta tuotteesta ei. Se latistaa mielen.
Kuluneena kesänä pellon laitaan nousi sentään säilörehuvarasto. Se kerää säilöntänesteet talteen pois ympäristöstä.
Vesistöt ovat omia, ei Brysselin.
PARJALA on elävää maaseutua. Uusia asukkaita riittää, ja navetan ovelle kuuluu välitunnin melske kyläkoululta. Kotieläintilallisten määrä hiipuu kuitenkin niin Joutsenossa kuin muualla. Parvista surettaa koko maatalouspolitiikan aiheuttama kielteinen mieliala.
Hirveän herkästi lopetetaan. Harmittaa, että erityisesti nuoret antavat periksi.
Oman motivaationsa lähteeksi vakavien vaikeuksien alueella Parvinen sanoo maahengen.
Sitä ei ole vielä saatu pois Brysselissä. Jos maausko häviää, sitten peli on pelattu. Luonnonolojen kanssa on kyllä opittu elämään, sillä pouta tulee aina. EU-tuulimyllyjen kanssa on toivotonta.
Jos Parvisilla ei olisi lehmiä, puuttuisi paljon muutakin kuin navetta. Lehmät hyppivät niin keittiön verhoissa kuin eteisen seinällä, jopa tuulikellossa. Olohuoneessa lehmiä on kymmeniä ellei satoja. Oman eläimen taljan hankkiminen lattialle tuli kalliimmaksi kuin viereisten tuontikuosien ostaminen huonekaluliikkeestä.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvatekstit
Viisi vuotta sitten edellisten neuvottelujen aikaan Pasi Parvinen vei 141-maalauksella koristellun rehupönikän Kuutostien laitaan.
Pasi Parvinen toivoo, ettei koko tukiasioista tarvitsisi vääntää kättä. Parasta olisi, jos tuottaja saisi riittävän hinnan tuotteestaan. Viiden vuoden välein katkolla oleva tuki vaikeuttaa tulevaisuuden suunnittelua.
Pasi Parvinen harmittelee sitä, että monet nuoret viljelijät luopuvat tuotannosta.
Mäkitalon tila
Satu ja Petri Parvinen ovat Mäkitalon tilan yrittäjät.
Tila vaatii pariskunnan työpanoksen ympärivuotisesti ja kiireaikoina tilapäistyövoimaa.
Navetassa on reilu sata asukkia, joista noin puolet lypsäviä. Joukossa on alkuperäisrotuja harrastusmielessä.
Peltoa on 109 hehtaaria, josta omaa 65 hehtaaria. Loppu on vuokramaata.
Pasi Parvisen vanhemmat perustivat tilan 1964. Peltoala ja eläinmäärä kasvoivat pikkuhiljaa.
1996 tehtiin sukupolvenvaihdos. Silloin lehmiä oli 15 ja peltoa 30 hehtaaria.
Parvisten tulonlähteet
Tärkein ja suurin tulonlähde on maidon myynti.
Seuraavaksi eniten rahaa tulee pelto- ja kotieläintuotannon tuista.
Vanhat lehmät ja sonnivasikat myydään lihaksi. Nämä tulot eivät ole merkittäviä.
Metsän ja viljan myynti on pienimuotoista ja satunnaista.
Urakoinnin, esimerkiksi lumitöiden ja säilörehun korjauksen, sivutulot ovat hyvin pienet.
Yksi tulonlähde on perheen kolmen alakouluikäisen lapsilisät.