EINO-ANTTI PUKERO
UPM:n Kaukaan tehtaan portilla huomaa, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa on tekeillä. Turvatoimia on tiukennettu ja kaikki liikenne pysäytetään. Henkilötietoja ja kulkulupia tarkastetaan, ihmisiä puhallutetaan. Tehdas on ajettu alas vuosihuoltoa varten.
Alueella noudatetaan seisokin aikana nollatoleranssia ja kaikkialla on voimassa kypäräpakko.
Paperipaikkakunnalle ominainen rahan tuoksu tavoittaa vierailijan pian portin jälkeen. Viemärikansien raoista nousee höyryä.
Valtava viiden tuhannen kuution sakeamassatorni kohoaa parkkipaikan vieressä. Haju voimistuu, kun astumme sisään soodakattilalaitoksen toimistosiipeen.
– Seisokin aikana tehtaalla työskentelee 780 ulkopuolista työntekijää, joista yhtaikaa paikalla on noin 500 henkeä, kertoo työsuojeluvaltuutettu Seppo Smolander.
Myös ulkomaalaisia on paikalla paljon, enimmäkseen alihankkijoiden palkkalistoilla. Työturvallisuusoppaat on painettu viidellä eri kielellä.
Seisokki on tehtaalle suuri ponnistus, jossa liikkuvat isot rahat.
Tehdas ajettiin alas maanantaina ja suunnitelmissa on, että koneet seisovat kymmenen päivää. Tämä vastaa 2,7 prosenttia vuoden kaikista päivistä. Näiden aikana tehtaasta ei saada lainkaan tuotantoa – ainoastaan kulut.
Toimiston pöydällä on nippu seisokkia koskevia ohjeita. Kaikkiaan projektiin liittyy 1 400 erillistä työtä. Kaikki vaikuttaa tarkasti suunnitellulta ja harkitulta. Vaikutelma kuitenkin pettää.
– Monesti suunnitelmat muuttuvat sen jälkeen, kun seisokki alkaa. Aina tulee myös yllättäviä löydöksiä, Smolander kertoo.
Seisahduksen aikana koneet ja putkistot avataan ja putsataan. Kuluneita osia vaihdetaan uusiin ja vanhat osat huolletaan.
Kiristyneet turvatoimet ovat purreet hyvin. Seisokkien aikana on sattunut tyypillisesti vain muutamia lieviä tapaturmia.
– Kun paikkoja ruvetaan aukomaan, on tärkeää olla huolellinen ja tehdä asiat oikeassa järjestyksessä. Ettei tulisi mitään ylimääräistä niskaan, Smolander sanoo.
Astumme sisään soodakattilalaitokseen. Tiloissa leijuu lipeän ja rikkiyhdisteiden aromi. Soodakattilan luukut ovat auki ja niistä näkee sisälle valtavaan rakennelmaan.
Kattilan lattialla lojuu muutama pesuletku.
Nurkkaan on pystytetty rakennusteline, jonka ääressä työmiehet hitsaavat jotakin. Normaalisti lämpötila olisi noilla kohdin tuhannen celsius-asteen tietämillä. Ei ihme että tehdas tuntuu epätavallisen viileältä.
Edessä on pitkä hissimatka 15 kerrosta ylöspäin. Hissin seinällä olevissa lokeroissa on kaasunaamareita.
”Varoitusvalon palaessa räjähdysvaara. Poistu tiloista.” tervehtii varoituskyltti.
Hätäpoistumistienä on metalliristikosta rakennettu kierreporras tehtaan ulkoseinällä. Se ei houkuttele – ei näin korkealla. Onneksi varoitusvalo ei pala.
Jatkamme matkaa tehtaan katolle. Alhaalla valtavalta näyttänyt sakeamassatorni on kutistunut miniatyyriksi.
Junttakone tiivistää maaperää tulevan biovoimalan tontilla. Tehtaan korkeimman savupiipun yhteyteen rakennetaan toista savupiippua uutta voimalaa varten.
– Emme voineet rakentaa sitä suoraan voimalan viereen, koska ilmailuviranomaiset katsoivat sen muodostavan lentoesteen, Smolander kertoo.
Joka puolella näkyy työmiehiä, nostureita ja hitsausliekkejä.
Siirrymme sellukeittämöön. Arkielämälle täysin vieras lemu uhkaa ylikuormittaa hajuaistin. Muutaman varovaisen henkäyksen jälkeen olo tasaantuu hieman.
Yläkerrassa vaihdetaan uusia hakepäitä, jotka kuluvat kovassa käytössä. Kaksi miestä hivuttaa uutta hakepäätä paikalleen nosturilla.
– Tuossa hommassa kiire ei auta. Siinä saa helposti aikaiseksi isot vahingot, Smolander arvioi.
Kiirettä tehtaalla pitää. Seisokin aikana myös tehtaan oma henkilökunta on täystyöllistetty.
– Ylitöitä saa painaa niin paljon kuin sielu sietää ja laki sallii, Osmo Mättö sanoo kuivaamossa.
Tehtaan entisen päällikön kerrotaan tokaisseen, että lomat saa toki pitää seisokin aikana, mutta silloin töihin ei tarvitse enää palata.