TIINA MANSIKKA
IMATRA. Mustan ja Valkoisen Teatteri tuo valoa marraskuun pimeyteen esittämällä Teatteri Imatran pienellä näyttämöllä sadun Mustaa ja valkoista.
Kamran Shahmardanin kirjoittama ja ohjaama nukkenäytelmä on paitsi imatralaisittain myös suomalaisittain harvinaista herkkua: mustaa teatteria.
Satunäytelmä kertoo sokeasta pojasta, joka kiertää maailmaa valoa etsien. Matkallaan hän kohtaa ystäviä ja vihollisia. Vasta rakkaus ilman vastakaikua avaa pojan silmät näkemään todellisen maailman.
– Joskus on onnekkaampaa olla sokea, kuin nähdä kaikki ympärillään oleva epäjärjestys, Shahmardan pohtii.
Shahmardanille teatteri on pyhä paikka, jossa ihmisen tulee olla huolissaan.
Sokerilla hän ei ole kuorruttanut näytelmäänsäkään, johon hän kertoo vuodattaneensa viisi vuotta elämästään.
– Mustaa ja Valkoista on rehellinen kuvaus oikeasta elämästä.
Mustan teatterin tekijänä Shahmardan on tullut Imatran seudulla tutuksi Pikku prinssin myötä.
Mustassa ja Valkoisessa on aistittavissa samoja teemoja kuin Antoine de Saint-Exupéryn klassikkoromaanin dramatisoinnissa, joka valloitti imatralaisten sydämet joitakin vuosia sitten.
– Näytelmän sankari on sokea, mutta hänen elämänsä näyttämöllä todistaa, että ihminen voi itse keksiä omat värinsä ja valonsa, jos hän kuuntelee ja tutkii itseään. Tärkeintä on kuunnella sydäntään, Shahmardan sanoo.
Illuusio itsestään liikkuvista nukeista syntyy mustassa teatterissa ultraviolettivalon avulla. Se saa kaiken, mikä on käsitelty fluorivärein, näkymään katsojille. Sen sijaan mustiin pukeutuneet nukettajat eli nukkeja liikuttavat näyttelijät pysyvät yleisön katseilta piilossa.
Pikkulapsia pimeässä katsomossa istuminen saattaa pelottaa, minkä vuoksi visuaalisesti kiehtovaa esitystä suositellaan yli kuusivuotiaille.
Aikuisille Shahmardan toivoo romanttis-filosofiseksi kuvaamansa tarinan antavan ajattelemisen aihetta.
– Ihmisten täytyy miettiä, eikä vain viihdyttää itseään.
Suomessa mustaa teatteria tehdään vähän verraten Itä-Eurooppaan ja ennen muuta Tshekin tasavaltaan, missä toimii mustaan teatteriin keskittyneitä kiinteitä teattereita.
– Itä- ja Keski-Euroopassa on annettu nukketeatterille ja ylipäätään kaikille erikoisille teatterimuodoille kuten pantomiimiteatterille enemmän tilaa kehittyä, sanoo Mustaa ja valkoista -näytelmässä esiintyvä Emma Jussila.
Yhden naisen nukketeatteria, Teatteri Karelusta, Lappeenrannassa pyörittävä Jussila tapasi lapsuudessaan käydä katsomassa viipurilaisen nukketeatterin vierailuesityksiä.
– En näe, että tämän päivän lapsilla olisi tapana käydä teatterissa ja käsitellä sen avulla asioita, kokea ilon ja surun tunteita ja oppia elämästä jotakin.
Nukketeatteri on Jussilan mukaan hyvin erilainen prosessi kuin tavallinen näytteleminen.
– Tavallinen näytteleminen perustuu siihen, että itsestään saa ulos erilaisia tunteita, jonkin tietyn hahmon. Nukketeatterissa joutuu vielä tämän jälkeen tulemaan toimeen varsinaisen näyttelijän eli nuken kanssa, hän kuvaa.
Jussilan lisäksi näytelmän nukettajina toimivat imatralaiset kuvataiteilija Pekka Kettunen ja näyttelijä Pirja Arponen, joille nukketeatteri oli kokonaan uusi aluevaltaus.
– Tämä on minulle ihan uusi tapa tehdä teatteria. On ihanaa nähdä nuken tekevän sitä, mitä sisällään tuntee. Kun on tottunut näyttelemään ja tekemään kaiken itse, on jännää piilottaa itsensä ja välittää sisällään vellovat tunteet nukkeen, Arponen tuumii.
l l l
Mustaa ja valkoista -nukkenäytelmän ensi-ilta Teatteri Imatran pienellä näyttämöllä 7.11. kello 18.
TIINA MANSIKKA
Kuvateksti
Mustaa ja valkoista on satu sokeasta pojasta. Äitiä esittää Pirja Arponen.