ANSSI SILVENNOINEN
Emeritusprofessori Heikki Ylikangas kumoaa jatkosodan loppuvaiheiden tietoja välittäneen ”syväkurkun” kertomukset Lappeenrannan 500-600 teloitetusta karkurista huijauksina. Asia tulee esille Ylikankaan tiistaina julkaisemasta kirjasta, joka käsittelee kesän 1944 keskeisiä sotatapahtumia.
Teos käsittelee yksityiskohtaisesti sotilaskarkuruutta ja rintamalta paenneiden henkilöiden taustoja.
Kirja vahvistaa, että sota-ajan arkistoissa on paljon puutteita ja ristiriitaisuuksia.
Huhtiniemeen kirja ei erityisesti keskity, mutta Ylikangas kuitenkin uskoo Lappeenrannassa ilmeisesti tapahtuneen karkurien teloituksia kesällä 1944. Hänen mukaansa teloitettuja oli muutama kymmenen.
Ylikangas epäilee todellisen teloitettujen karkurien määrän olevan kokonaisuudessaan noin 250. Virallinen luku on 57.
Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtaja everstiluutnantti Jarmo Nieminen ei ole tyytyväinen Ylikankaan luonnehdintaan, jonka mukaan Puolustusvoimien henkilöt ylläpitävät virheellistä totuutta asenteellisesti ja varautuneesti.
– Osoitin mielestäni juuri päinvastaista asennetta, kun keväällä osoitin tutkimuksellani Viipurin murtumiseen liittyvät huhut sadoista kadonneista vääräksi. Väitteet sadoista kadonneista eivät pidä paikkaansa.
Ylikangas nimeää kirjassaan 91 teloitettua. Niemisen mukaan konteksti leimaa Ylikankaan listan henkilöt syyttä teloitetuiksi karkureiksi. Listalla on mukana monin eri syin teloitettuja tai ammuttuja.
– Listan tarkistus on ilmeisesti jäänyt tekemättä, Nieminen sanoo.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston informaatio-oikeuden professorin Jukka Kemppisen mielestä Ylikankaan teos on toivottu selvitys jatkosodan rintamakarkurien teloituksista. Kemppinen pitää Ylikankaan arviota 250 teloitetusta karkurista uskottavana.
Ylikangas saa Kemppiseltä kiitosta teloitettujen kysymyksen nostamisesta esille. Sota-arkistojen epätäydellisyyden vuoksi aihe on tutkijoiden näkökulmasta hankala.
Täystyrmäyksen teos saa sotilasasiantuntija eversti evp Ilmo Kekkoselta, jonka mukaan Ylikankaan tutkimuksen lähtökohtana on asenne, että laittomia teloituksia on suoritettu tiedettyä enemmän.
– Siihen tulokseen Ylikangas myös päätyy huolimatta siitä, että hän kykenee esittämään väitteidensä tueksi vain aihetodisteita. Oman näkemyksensä vastaiset tekijät hän jättää huomiotta.
Kekkonen kuitenkin yhtyy Kemppisen näkemykseen ja kiittää Ylikangasta vaikean aiheen nostamisesta näkyville.
– Ehkä nyt myös pätevät tutkijat ottavat kantaa esitettyihin asioihin, Kekkonen sanoo.