VARPU KIVIRANTA
Suomalaiset ovat uneliasta kirkkokansaa. Näin myös Ylämaalla. Oman seurakunnan itsenäisen toiminnan loppuminen ei herätä suuria tunteita. Tiistaina Ylämaan seurakunta, Lappeen seurakunta ja Lappeenrannan seurakuntayhtymä aloittavat neuvottelut Ylämaan seurakunnan liittämisestä Lappeen seurakunnan kappeliseurakunnaksi ja näin osaksi Lappeenrannan seurakuntayhtymää.
YLÄMAALAISTA Riitta Juopperia kaikenlaiset yhdistymiset inhottavat.
– Mutta mieluummin Lappeenrannan kuin Miehikkälän tai Virolahden kanssa, entinen lappeelainen puuskahtaa.
Seurakunnan kohtalo ei häntä kuitenkaan ole saanut vaikka adressia keräämään.
– Kirkkoa meiltä ei sentään pureta, hän hymyilee.
YLÄMAAN SEURAKUNTA järjesti jäsenilleen tapaamisen, jossa ilmaista mielipiteensä liitosaikeista.
– Vähän siellä oli väkeä, eikä asia herättänyt vastakaikua, paikalla ollut Erkki Tapio kertoo.
– Kumpi sitten yhdistynee ensin, seurakunta vai itse kunta, Tapio naurahtaa.
Tapio ei ole kuitenkaan huolissaan paikallisuuden katoamisesta.
– Seurakunnan on mentävä ihmisten luokse. Maakirkoissa, esimerkiksi metsästäjien majalla, on ollut väkeä, hän antaa esimerkin Ylämaan seurakunnan toiminnasta.
Kirkon vieressä sijaitsevaan palvelutaloon jumalanpalvelukset menevät langattoman yhteyden kautta.
– YLÄMAALAISENA tietysti toivon seurakunnankin olevan ylämaalainen, Päivi Ylä-Outinen sanoo.
Hän järkeilee taloudellisten syiden kuitenkin painavan niin paljon, että on parasta liittyä osaksi suurempaa.
– Mutta toivon seurakunnan säilyvän jollain tapaa omana.
Ylä-Outiselle kirkolla ja seurakunnalla on oma sijansa perheen elämässä.
Lapset ovat pieninä käyneet seurakunnan kerhossa, ja moni perhejuhla on kirkollinen. Ikänsä Ylämaalla asuneelle Ylä-Outiselle kirkko merkitsee myös muistoja.
– Aika ajoin tulevat mieleen esimerkiksi rippikouluystävät, hän miettii.
– Kaikkeen tietysti tottuu, pienen väestöpohjan on hyväksyttävä realiteetit.
YLÄMAAN SEURAKUNNAN tavoitteena on toiminnallinen itsenäisyys. Jos ratkaisu on kappeliseurakunnan asema, kiinteistö- ja talousasiat hoituvat sittemmin seurakuntayhtymän kautta.
– Tavallinen seurakuntalainen ei muutosta huomaa, Ylämaan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Marja Hovi sanoo.
Hengellinen työ pysyy entisellään. Hovin mukaan kirkkovaltuustossa liittymiseen suhtaudutaan positiivisesti.
SEURAKUNTA haluaa säilyttää paikallisidentiteettinsä.
– Kappeliseurakunnalla on käytännössä omaa rahaa, omat työntekijät ja oma toimintasuunnitelma, vaikkakin osana emäseurakuntaa, Ylämaan seurakunnan vt. kirkkoherra Ritva Tamminen perustelee.
Mutta ensin on käytävä neuvottelut. Neuvottelijat on valittu molemmista seurakunnista ja seurakuntayhtymästä.
LIITTYMISEEN AJAA Ylämaan seurakunnan pienuus.
– Meillä on noin 1 400 seurakuntalaista. Verotulot eivät riitä kattamaan seurakunnan toimintaa. Tappiota tulee joka vuosi jonkin verran, Tamminen kertaa.
Hovi muistuttaa seurakunnan olevan pakon edessä myös sen takia, ettei tuomiokapituli ole laittanut Ylämaan kirkkoherran virkaa enää auki.
– Yksi vaihtoehto on, että kirkon vaalikauden vaihtuessa 2011 Ylämaan seurakunta liittyisi Lappeen seurakuntaan, neuvottelijoihin kuuluva Lappeenrannan seurakunnan kirkkoherra Juha Tiihonen arvioi.
KIRKON KESKUSHALLINNON näkemys on, että seurakunnassa on oltava vähintään 5 000 jäsentä.
Seurakuntien määrä vähenee vuosi vuodelta. Kirkkohallituksen mukaan seurakuntien yhteenliittymiset kuntarajojen ylitse ovat harvinaisia.
Useimmiten seurakunnat liittyvät tavalla tai toisella yhteen kuntaliitoksen jälkeen. Tosin esimerkiksi Ahvenanmaalla pikkukunnat ovat pysyneet itsenäisinä, mutta seurakunnat liittyneet yhteen.
Johanna Kannasmaa
Kuvatekstit
Paljasjalkaiselle ylämaalaiselle Päivi Ylä-Outiselle Ylämaan kirkko tuo mieleen monia muistoja.
Erkki Tapio toivoo kirkon jalkautuvan seurakuntalaisten pariin.
Seurakuntien määrä vähenee
2000 587
2001 586
2002 586
2003 582
2004 576
2005 562
2006 548
Lähde: Suomen evankelis-
luterilainen kirkko
Kappeliseurakunta
Emäseurakunnan osa, jolla on omia työntekijöitä.
Emäseurakunta antaa rahaa kappeliseurakunnan toimintaan suhteessa sen kokoon.
Kappeliseurakunnalla on oma kappelineuvosto hoitamassa oman seurakunnan toimintaa.
Liittymisen jälkeen seurakunnan kirkkoherra jatkaa usein uuden kappeliseurakunnan kappalaisena.