ANNA ONALI
LAPPEENRANTA. Voisalmi on torstaisena iltapäivänä kuin unessa. Kadut ovat autioita, koulu sulkee äänet sisälleen ja raskas sumu sulautuu Saimaaseen.
Tuula ja Raimo Miettisen rivitalon pihalle kuuluu etäinen liikenteen kohina Taipalsaarentieltä. Miettiset muuttivat Lappeenrannan Voisalmeen Helsingistä. Se oli laman jälkimaininkeja vuonna 1996. Kun Miettiset tulivat, heillä ei ollut työtä eikä asuntoa.
Voisalmeen he muuttivat sattumalta. Koti löytyi lehti-ilmoituksella. Rannan läheisyys oli Miettisten tärkein asumiskriteeri. Pihan poikki Tuula Miettisellä on lyhyt matka aamu-uinnille.
Helsinkiin Miettiset eivät ole kaivanneet, vaikka ehtivät asua pääkaupunkiseudulla 31 vuotta.
Muutto Lappeenrantaan oli kuin kotiinpaluu, Raimo Miettinen tuumaa.
Saimaata ja luontoa Miettiset kaipasivat eniten ja niiden ansiosta he tulivat Voisalmeen jäädäkseen. Saimaan aaltoja katseli myös lastenkirjailija Anni Swan kirjoittaessaan satuja Voisalmessa. Swanin perheellä oli huvila Hopeavuoressa. Luonnon satumainen kauneus inspiroi kirjailijan lukuisia kirjoja ja runoja.
Nykyään Swanin mielenmaiseman tavoittaa enää hänen teoksistaan. Mustavalkokuvissa upeana kohoavan Hopeavuoren huvilan tilalla on nykyään Finnforestin saha. Sadut eivät tule ensimmäisenä mieleen valtavan laitoksen rautaporttien ulkopuolella.
VANKILAN rautaportit ovat tutut Raimo Miettiselle. Hänen isänsä oli Joutsenon Konnunsuon vankilan talousmestari. Vankilan työntekijät asuivat perheineen vankila-alueella.
Miettinen tutustui vankeihin ollessaan kesätöissä vartijana. Heinätöissä, juurikaspellolla ja jalkapallo-ottelussa vangit olivat kuin ketkä tahansa nuoret miehet.
Päälle päin vangeista ei voinut päätellä mitenkään, että he olivat tehneet rikoksia, Miettinen toteaa.
Se jätti nuoren pojan mieleen kysymyksen: mikä selittää ihmisen pahat teot? Vastauksen etsimisestä tuli Miettisen ammatti. Hän luki itsensä psykologiksi.
Konnunsuon yhteisöllistä elämää hän muistelee vieläkin. Nykyään ihmiset eivät tahdo osallistua talkoisiin. Ihmiset jäävät ja jätetään herkästi yksin: jokaisen täytyy selviytyä omillaan.
Syrjäytymistä vastaan Miettinen haluaa taistella, vaikka vielä eläkkeelle päästyään hän ajatteli toisin.
Aluksi halusin elää vain itselleni. Vähitellen ymmärsin, että se ei ole hyvä. Kaikkien pitäisi ottaa vastuuta yhteisten asioiden hoidosta ja siitä, mitä lapsillemme jää, Miettinen pohtii.
Miettinen lähti mukaan luomaan kestävän kehityksen ohjelmaa Lappeenrantaan.
Kestävän kehityksen ohjelma innosti minut vastuulliseksi kansalaiseksi.
KUN OHJELMA oli saatu valmiiksi, Miettinen liittyi Voisalmen asukasyhdistyksen hallitukseen. Kevätjuhla, laulutapahtuma ja iltapäivä, jolloin koululaiset pääsivät maalaamaan urheilukentän laitoja, ovat esimerkkejä asukasyhdistyksen järjestämästä puuhasta.
Yhteisöllisyys on Miettisille sydämen asia. Koska Tuula Miettinen on psykoterapeutti ja Raimo Miettinen psykologi, heillä on ammatillista näkemystä asiaan.
He ovat huolissaan nuorten tilanteesta. Jos aikuinen on poissa, nuori ottaa mallit virtuaalitodellisuudesta.
Internetissä saa yhteyden muihin ihmisiin, mutta siellä puuttuu mahdollisuus saada välitöntä palautetta. Kukaan ei kysy, miksi ajattelet näin. Kysymykset jäävät kysymättä, Miettiset sanailevat.
Miettisten mielestä huonoja malleja antavat myös toraisat päättäjät, jotka ovat kyvyttömiä tekemään kompromisseja. Mitä malleja nuoret saavat, jos jokainen yhteistyöyritys päättyy riitaan?
Etelä-Karjalassa ihmiset elävät mennyttä aikaa. Kaikki halutaan pitää ennallaan, ajatellaan että onhan sitä pärjätty ennenkin, Tuula Miettinen pohtii.
Koska Miettiset ovat jääneet hiljattain eläkkeelle, heitä askarruttaa eläkkeelle jääneiden ihmisten potentiaalin tuhlaaminen. Eläkeläisillä olisi kokemusta, näkemystä ja aikaa yhteisiä tapahtumia varten.
Mutta se on tosiasia, että ketään ei voi pakottaa osallistumaan. Usein se on televisio, joka voittaa toisten kanssa jaetun ajan.
Raimo Miettistä askarrutti torstaina, kuinka paljon ihmisiä tulisi asukasyhdistyksen syyskokoukseen.
Jokaiseen Voisalmen postilaatikkoon oli jaettu tiedote kokouksesta.
Pekka Hölkki
Kuvateksti
Raimo ja Tuula Miettinen ovat asuneet Voisalmessa reilut kymmenen vuotta. Puolet vuodesta kuluu kesämökillä Puumalassa. Luonto ja Saimaa ovat hiljattain eläkkeelle jääneelle pariskunnalle tärkeitä.