KAISA JUNTUNEN
LAPPEENRANTA. Pentti Viskari kiemurtelee uuden tittelinsä edessä. Liikuntaneuvos kuulostaa kovin juhlavalta.
Oman olemattoman liikkumiseni vuoksi olen kyllä huonoin mahdollinen esimerkki, hän virnistää.
Ansioista Viskari on arvonimensä saanut. Hän on toiminut Lappeenrannan Urheilu-Miesten puheenjohtajana 26 vuotta, ja sinä aikana LUM:sta on kehkeytynyt yksi Suomen tunnetuimmista yleisurheiluseuroista. Viskarin toimeliaisuuden ansiosta Kimpisessä on nähty monet Kalevan kisat sekä lukuisia maaotteluja.
Olen oppinut urheilijoilta paljon. Jos asettaa tavoitteet matalalle, niin ei silloin pitkälle pääse. Ihan hevillä en periksi anna, hän kuvailee periaatteitaan.
Viskari on erityisen tyytyväinen siihen, että LUM:n junioritoiminta on voimissaan. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on taannut sen, että seurasta nousee aina uusia urheilijoita kotimaan kärkeen.
Olemme voineet pitää urheiluharrastuksen halpana, kun talous on kunnossa, hän myhäilee.
Talous on pysynyt kunnossa yritystoiminnan ansiosta. Viskari on itse erityinen hyvillään siitä, että talkooporukkaa on löytynyt Iitiän lavalle, jossa tanssitaan peräti 25 kertaa kesässä.
Se miestä kaivelee, ettei Lappeenrantaan ole nousemassa sisähallia.
Hallista ei ole kaupungin asiapaparereissa edes rivin mainintaa.
PUHEENJOHTAJAN hommiin Viskari on paneutunut yhtä säntillisesti kuin leipätyöhön.
Hän on mennyt joka aamu toimistolle ja tullut illalla takaisin, kuvailee Liisa Viskari.
Pentti Viskari ei kiellä vaimonsa todistusta. Juuri noin hän on toiminut viimeiset parikymmentä vuotta. Se on ollut mahdollista, sillä Puolustusvoimissa palvellut mies jäi eläkkeelle vuonna 1986 ollessaan vain 46-vuotias.
Viime kesänäkään en ehtinyt kuin kahtena viikonloppuna mökille. Olin kisamatkoilla pitkin Suomea, Viskari kertoo.
Viskari suunnittelee, että hänen päiväohjelmaansa kuuluu jatkossa uintia, pyöräilyä, kävelyä ja hiihtoa.
Nyt pitää löytyä aikaa itselle ja oman kunnon hoitamiselle sekä läheisille.
LUM:N JOHTOON tarttuu vuoden vaihteessa Pentti Viskarin vanhin poika Jarmo Viskari. Poika on seurannut isänsä jalanjäljissä myös ammatinvalinnassa. Jarmo Viskari työskentelee Maasotakoulussa majurina.
Isänsä klooni, velmuilee Pentti Viskari.
Ei Pentti Viskari aio heittäytyä kokonaan LUM:sta sivuun. Tällä hetkellä hän hellii mielessään ajatusta pappaklubista.
Isoisillähän on aikaa iltapäivisin. He voisivat olla mukana lasten urheiluharrastuksessa. Sen tyyppistä toimintaa on Ruotsissa, jossa isovanhemmat auttavat koulujen liikuntatunneilla.
Kokenutta konkaria kysellään taatusti jatkossakin hommaan jos toiseenkin.
Yritän opetella sanomaan ei.
Viskarilta heruu ymmärrystä sille, etteivät nykyihmiset jaksa touhuta vapaa-ajallaan vapaaehtoistyössä.
Kun tekijöitä kysytään, niin kyllähän monen katseet kääntyvät kahvikuppiin. Ei se ole mikään ihme. Nykypäivän työelämä imee ihmisistä kaikki mehut.
VISKARIN KAIKKI kolme poikaa ovat kunnostautuneet urheilussa, ja myös lastenlasten joukossa on kovia menijöitä.
Annan joka vuosi urheileville lastenlapsille Pena-papan pokaalin. Mahdollisuus on myös pieneen stipendiin, jos tietyt tulosrajat menevät rikki.
Viskari hakee näytille kimaltelevan pokaalin, joka on menossa Jarmon 15-vuotiaalle Aaro-pojalle. Aarolle on myös stipendi luvassa, sillä poika sai rikottua viime kesänä kolme ikäistensä A-rajaa.
Itse Viskari harrasti nuorena eri palloilulajeja. Hän on näkevinään, että perhepiiristä löytyy jatkaja myös näissä lajeissa. Nuorimman pojan Tommin kuusikuukautinen vauva sätkii siihen malliin.
Vilistä tulee fudari, Pena-pappa ennustaa
ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ liikuntaneuvos ja evp. majuri viettää perinteiseen tapaan.
Paraati pitää käydä katsomassa, ja illalla sitten keskitytään valtakunnan suurimpaan juhlaan.
Tarja Halosen juhliin Viskarille ei kutsua kuulunut. Linnanjuhlissa hän on päässyt kuitenkin kerran pyörähtelemään. Kadettina palvellut Viskari tanssitti daameja linnan parketilla vuonna 1960.
Kekkosen aikaan pääsin juhlat katsomaan. Olihan se veikeä tilaisuus. Mutta paljon kivempi on katsoa juhlia kotisohvalta.
JOHANNA KANNASMAA
Kuvateksti
Pentti Viskari muistaa urheilevia lastenlapsiaan vuosittaisella Pena-papan pokaalilla.