LEENA SALLINEN
Metsiensuojelun uusin vääntö hautuu yli vuodenvaihteen jo riitaiseksi paljastuneena. Ympäristöjärjestöt haukkuivat etukäteen Metson jatko-ohjelman, jonka työryhmä luovuttaa ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle 8. tammikuuta.
Metso on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma. Siinä on vuodesta 2003 markkinoitu talousmetsien luonnonhoitoon ja maanomistajien vapaaehtoistoimiin perustuvaa metsien suojelua. Metson jatko ulottuu työryhmän esityksen mukaan vuoteen 2016 samoilla linjoilla.
Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF ovat eri linjoilla. Ne halusivat ohjelmaan sitoumuksia valtion metsien lisäsuojelusta. Kun niitä ei tullut tarpeeksi, järjestöt jättivät ohjelmasta eriävän mielipiteensä työryhmän loppukokouksessa 18. joulukuuta.
Työryhmän puheenjohtaja, ympäristöministeriön kansliapäällikkö Sirkka Hautojärvi tiivisti linjaerot tiedotteessaan samana päivänä:
– Työryhmä halusi etsiä suojeltavat kohteet luontoarvojen mukaan, kun taas järjestöt korostavat maanomistuksen, tässä tapauksessa Metsähallituksen, merkitystä.
Hautojärven mukaan luonnon monimuotoisuutta on Etelä-Suomessa eniten siellä, missä valtiolla on vähän maata. Ympäristöjärjestöt taas katsovat, että valtio laistaa vastuunsa metsiensuojelutalkoissa. Luonnonsuojeluliitto pitää puutteellisena myös metsäyhtiöiden ja kuntien osuutta Metson jatkossa.
Ohjelman tarkka sisältö julkistetaan tammikuussa. Siltä odotetaan uusia keinoja metsiensuojeluun.
Periaatteena on se, että metsänomistajille markkinoidaan tarjouspyyntöjä halutuista luonnonarvoista. Metsänomistajat voivat tehdä niistä kauppaa tai suojelusopimuksia monella tavalla.
Pilottialueilla on jo kokeiltu esimerkiksi määräaikaista rauhoitusta ja luonnonarvojen kauppaa.
Kaakkois-Suomessa tarjouksia on toistaiseksi voinut tehdä metsän myynnistä valtiolle tai rauhoituksesta yksityismaana.
– Kaakkois-Suomen olosuhteisiin nähden Metsoon on tullut hyvin tarjouksia, sanoo diplomi-insinööri Paula Mattila Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksesta.
Hänen mukaansa etenkin Etelä-Karjalasta on tarjottu paljon ja myös hyviä kohteita. Biologit käyvät tarkistamassa niiden luonnonarvot ennen osto- tai rauhoituspäätöksiä. Rauhoitus yksityismaana on ollut selvästi suositumpaa kuin myynti valtiolle.
Mattilan mukaan Metson jatko-ohjelma uusine keinoineen ja rahoituksineen selviää vasta kun uusi ohjelma vahvistetaan ensi vuonna.
Rahaa lienee rutkasti luvassa. Sitä vapautuu valtakunnallisista suojeluohjelmista, joiden toteutus pitää saada loppuun vuonna 2009.
Niitä ovat esimerkiksi soiden, lintuvesien, rantojen ja vanhojen metsien suojeluohjelmat.
Uusia luontotyypin mukaan tehtyjä suojeluohjelmia ei ole valmisteilla.
– Niille ei ole näkyvissä suuria tarpeita. Uhanalaisten lajien esiintymispaikkoja ja luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä viedään eteenpäin, mutta niissä on kyse pistemäisistä suojelukohteista, sanoo luonnonsuojelujohtaja Ilkka Heikkinen ympäristöministeriöstä.
Hänen mukaansa Metsossa onkin nyt suojelutyötä riittämiin.
– Metson haaste työmääränä ja uutena toimintatapana on niin suuri, että siinä meillä menee seuraavat vuodet.
Metson tavoitteena on pysäyttää Suomen metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen vuoteen 2016 mennessä. Ohjelma toteuttaa metsien osalta valtioneuvoston hyväksymää Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelmaa vuosille 2006-2016. Se julkistettiin marraskuun lopulla.
Ilkka Heikkisen mukaan toimintaohjelman keskeistä työmaata ovat Etelä-Suomen metsien lisäksi perinteiset maatalousympäristöt ja Itämeri.
Perinneympäristöjen monimuotoisuutta suojellaan lähinnä maatalouden ympäristötuen erityistuilla. Itämeren suojelua pohjustaa meneillään oleva vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden inventointi.
JUHA EERIKÄINEN
Kuvateksti
Metsissä ryskää samaan aikaan kun niiden monimuotoisuuden suojelusta väitellään työryhmissä ja tiedotteissa. Puulla on nyt kova kysyntä teollisuuden raaka-aineeksi ja bioenergiaksi.