SANNI HAIKARAINEN
LAPPEENRANTA. Pöytä on koreana vapaaehtoiskeskus Kuutinkulmassa Lappeenrannassa. On joulupiparia, konvehteja ja piirakoitakin.
Keskustelupiiriin on kokoontunut kymmenkunta henkeä muistelemaan evakkolapsen joulua. Tällaisia herkkuja sai joulupöytään tuolloin vain ani harva.
Annikki Lehtinen vietti joulun 1944 pienessä herrasväen omistamassa mökissä Villähteellä kuuden muun perheenjäsenensä kanssa. Hän oli tuolloin 14-vuotias ja jo toista kertaa evakossa.
– Ei sitä osaa oikein edes jouluksi kutsua. Meillä oli yksi huone käytössä ja petit siinä. Ei voinut tehdä oikein mitään.
Joulua ei oikeastaan edes tehnyt mieli viettää, Lehtinen toteaa. Ruoka oli kortilla, eikä kirkkoonkaan päässyt. Lahjoja ei arvannut toivoakaan.
– Keskenään oltiin ja odoteltiin pyhien päättymistä.
Annikki Lehtinen on haluton muistelemaan enempää evakossa vietettyä joulua. Hän palauttaa mieluummin mieleensä muistot ensimmäisestä oikeasta joulusta sodan jälkeen.
Se toteutui vuonna 1948 Joutsenossa isän rakentamassa talossa, josta Lehtinen sai miehensä ja lapsensa kanssa yhden huoneen.
– Se oli ihanaa, oikea perhejoulu. Oli joulukuusi ja pieni poika. Laitettiin laatikot. Kinkkua ei ollut, mutta karjalanpaistia tehtiin uunissa.
Kirkkoonkin Lehtinen pääsi jouluaamuna. Kyytiä ei ollut. Piti mennä peltoja pitkin jalkaisin.
– Kirkko oli niin täysi, että jouduttiin parvekkeelle.
Jouluevankeliumista Lehtiselle on jäänyt mieleen erityisesti kohta, jossa kerrotaan, kuinka Neitsyt Maria kätki sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä.
Lehtinen asui miehensä ja lastensa kanssa vuosia vanhempiensa talossa Joutsenossa, kunnes muutti ja asettui pesueineen Lappeenrantaan vuonna 1956.
Lehtinen on lähtöisin Jääskestä Rouhialan kylästä. Jouluista Karjalassa muistoissa ovat säilyneet etenkin koulun joulujuhlat sekä perunapiirakoiden, rusinasopan ja sianpaistin maut.
– Lihaa laitettiin iso köntsä uuniin. Se ei ollut varsinainen kinkku, mutta sianlihaa kuitenkin.
Ensimmäisen kerran Lehtinen joutui lähtemään evakkoon talvisodan aikaan tammikuussa 1940. Silloin perhe sijoitettiin ensin Jämijärvelle, josta matka jatkui Harjavaltaan.
Välirauhan aikaan he pääsivät takaisin kotiin, mutta vuonna 1944 oli edessä toinen lähtö. Sillä kertaa eläimien kanssa.
– Ensin oltiin viikko Puumalassa. Sieltä päästiin laivaan, elukat pantiin proomuun ja mentiin Ristiinaan. Siellä asuimme kirkossa viikon, kunnes päästiin yhden talon aittaan. Asuimme siellä kaksi kuukautta, kunnes siirryttiin Villähteelle, Lehtinen kertaa.
Kotiseudulleen Karjalaan Lehtinen ei ole halunnut myöhemmin palata.
– Siellä ei ole enää kotia, ei mitään. Sen takia en ole halunnut mennä takaisin edes käymään.