ANNE KOKKONEN
SAVITAIPALE. Tuskin kukaan kiistää tämänvuotisen Savitaipale-palkinnon saajien ansioita. Paikallisten sotaveteraanien ja -invalidien muistaminen itsenäisyyden juhlavuonna tuntuu oikealta ja jopa välttämättömältä.
– Jos tunnustus olisi päätetty antaa vasta Suomen satavuotisjuhlissa, tuskin kukaan tulisi ainakaan omilla jaloillaan palkintoa noutamaan, Savitaipaleen sotaveteraanien varapuheenjohtaja Veikko Korhola arvelee.
Sotien jälkeen Savitaipaleella oli arviolta 700 veteraania, mutta vuosikymmenten aikana heidän rivinsä ovat kovasti harvenneet. Paikalliseen veteraanijärjestöön kuuluu enää 85 jäsentä ja noin sadasta sotainvalidista on jäljellä 14.
– Tämä palkinto kuuluu kaikille: myös niille, jotka jäivät eläessään vaille kiitosta, Savitaipaleen sotainvalidien pitkäaikainen puheenjohtaja Joonas Jurvanen korostaa.
Unohtaa ei sovi myöskään savitaipalelaisia sankarivainajia. Heitä lepää kirkon vieressä noin 300.
– Savitaipale antoi sodassa raskaan uhrin isänmaalle. Iso osa sankarivainajista palveli JR 1:ssä ja kaatui Valkeasaaressa jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana, Jurvanen muistelee.
Viimeisistä veteraaneistaan Savitaipaleen kunta pitää hyvää huolta. Jurvasen mukaan valtionkonttorin antamia ohjeita on noudatettu pilkuntarkasti ja esimerkiksi kuntoutusmahdollisuudet kestävät vertailun minkä tahansa paikkakunnan kanssa.
Kaikki eivät enää pysty kuntoutumispalveluja käyttämään, ja miesten ikääntyminen näkyy myös virkistystoiminnassa. Perinteisten jermuleirien järjestämisestä ei ole luovuttu, mutta retkille lähdetään entisen maksibussin sijasta tilataksilla.
KUVATEKSI
ANNE KOKKONEN
Savitaipaleen sotaveteraanien varapuheenjohtaja Veikko Korhola, sotainvalidien puheenjohtaja Joonas Jurvanen ja sotaveteraanien puheenjohtaja Kyösti Parviainen olivat iloisen yllättyneitä kunnan tunnustuspalkinnosta.