LEENA SALLINEN
Teloitettujen hauta löytyi Huhtiniemestä, kertoi Etelä-Saimaa 30.10.1971.
Teloitetut veivät tutkijat akateemisen sodan partaalle, kertoi Etelä-Saimaa 6.12.2007.
Näiden kahden uutisen välille ajoittuu vaiherikas totuuden etsintä niin sanotusta Huhtiniemen mysteeristä. Siitä nousi valtava kohu, jonka pontimena oli huhu. Sen mukaan Lappeenrannassa tuomari Toivo Tapanaisen johdolla toiminut salainen kenttätuomioistuin tuomitsi kesällä 1944 kuolemaan satoja suomalaisia rintamakarkureita, jotka ammuttiin ja haudattiin Huhtiniemeen.
Huhu sai vahvistusta Huhtiniemen viemäritöissä lokakuussa 1971 paljastuneista luurangoista. Etelä-Saimaan uutisen mukaan Huhtiniemessä paljastui ”todennäköisesti viime sotien aikainen kuolemaantuomittujen hautapaikka”.
Tämä uutinen löytyy pohjimmaisena Etelä-Saimaan verkkosivuilta lehden Huhtiniemi-juttujen koosteesta. Siitä voi kerrata, miten Huhtiniemen mysteerin setvinnässä edettiin Lappeenrannan luulöydöistä Helsingin riitaiseen tutkijaseminaariin.
5. joulukuuta pidetyssä seminaarissa piti vielä setviä Huhtiniemeä. Sotahistoriaan perehtyneet tohtorit Jukka Lindstedt, Jukka Kulomaa ja Jarmo Nieminen keskittyivät siellä kuitenkin tyrmäämään emeritusprofessori Heikki Ylikankaan laskelmat, joiden mukaan jatkosodan aikana teloitettiin noin 250 sotilaskarkuria.
Huhtiniemen huhut Lindstedt kumosi perättömiksi jo vuonna 1999 väitöskirjassaan. Sen mukaan jatkosodan aikana tuomittiin kuolemaan 76 sotilaskarkuria, joista 46 teloitettiin. Tämä on virallinen totuus edelleen.
Huhtiniemen huhu kuitenkin vain vahvistui 2000-luvulla. Veteraanit kertoivat, toimittajat kirjoittivat, tutkijat tutkivat ja amatöörit hutkivat.
Syväkurkku paljasti toimittaja Antti O. Arposelle papereita, joita hän väitti tuomari Tapanaisen jäämistöksi. Arponen ja Martti Meuronen julkaisivat huhtikuussa 2006 Huhtiniemen huhuista kirjan nimeltä Teloitetut.
Totuutta Huhtiniemen mysteeristä ryhdyttiin lopulta etsimään maan alta.
Huhtiniemessä ryhdyttiin tekemään koekaivauksia joulukuussa 2005. Niissä löytyi muutama ihmisen luu, joiden ikä ei tutkimuksissa selvinnyt.
Lokakuun alussa 2006 Helsingin yliopiston arkeologit aloittivat professori Mika Lavennon johdolla ja Suomen kulttuurirahaston rahoituksella varsinaiset Huhtiniemen kaivaukset. Niissä löytyi parin viikon päästä 11 vainajan joukkohauta.
Löytöä reviteltiin mediassa kuin toteennäyttöä kesän 1944 teloitushuhuille. Keskusrikospoliisi tutki mahdollista rikosta, Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitos luita, Museovirasto esinelöytöjä, muut tutkijat spekuloivat mentaalisilla seuraamuksilla, pääministeri Matti Vanhanen vaati selvyyttä Huhtiniemen mysteeristä.
Joukkohaudan vainajat osoittautuivat tutkimuksissa 1800-luvun puolivälissä tai aiemmin haudatuiksi venäläisiksi sotilaiksi. Heitä olivat luultavasti myös vuonna 1971 löydetyt vainajat.
Eduskunta myönsi Huhtiniemen kaivauksiin 100 000 euron lisärahan, jolla kaivauksia jatkettiin keväällä ja syksyllä 2007. Luita ei löytynyt Huhtiniemestä eikä Mattilasta, ei enää mistään.
Professori Lavento esikuntineen vei tuloksettomat Huhtiniemen kaivaukset tyynesti loppuun, vaikka niiden aikana puhkesi kirjakohu.
Sen aiheutti Heikki Ylikangas kirjallaan Romahtaako rintama? Kirjassa Ylikangas julkaisi kiistanalaisen arvionsa 250 teloitetusta, mutta totesi toisaalta Huhtiniemen huhun huijaukseksi. Siihen syylliseksi hän osoitti Syväkurkun.
Huhtiniemi-mysteeriä ei enää ole, historian dosentti Juha Pohjonen aloitti arvionsa Ylikankaan kirjasta Etelä-Saimaassa 12.10.2007.
Pari viikkoa myöhemmin Ilta-Sanomien toimittaja Pasi Jaakkonen julkaisi Huhtiniemen mysteeri -kirjansa. Sen mukaan Huhtiniemen huhu on Hitlerin päiväkirjojen veroinen väärennös.
Huhu Huhtiniemestä on hiipunut, kohu jatkosodan loppuvaiheiden historiankirjoituksesta on kiihtynyt.
Totuuden etsintä jatkuu laajemmalla rintamalla. Kansalaisille on jo valjennut, että sieltä ei löydy pelkkää sankaruutta, vaan myös pelkoa, kauhua ja pakoa.
Syväkurkku kiistää väärentäneensä Tapanaisen papereita. Hän ei kuitenkaan ole antanut niitä tutkijoiden tarkasteltavaksi. Hän aikoo paljastaa niiden kertoman omassa kirjassaan.
MIKA STRANDÉN
Kuvateksti
Huhtiniemestä etsitään totuutta. Anna Wickholm ja Kerkko Nordqvist kevään 2007 kaivauksissa.