SARI PULLINEN
Takana on kaksi ja puoli viikkoa Imatran big band festivalin (IBBF) toiminnanjohtajana. Kirsi Lajunen kuvailee, että olo on kuin vanhalla tietokoneella, joka käynnistyy ronksahdellen, ajan kanssa.
Näin alkuvaiheessa ei vielä voi siis puhua Lajusen linjasta festivaalin vetäjänä. Mutta alkupisteen voi piirtää: hän on jo lähettänyt ensimmäiset tiedusteluviestit Tanskaan ja Norjaan herätelläkseen yhteistyötä sikäläisten festivaalien kanssa. Kumppaneiksi on kosittu Copenhagen jazz festivalia ja Kongsberg jazzfestivalia.
– Olemme alustavasti sopineet, että rupeamme katsomaan esiintyjiä yhdessä. Jos jenkkiorkesterille on heti kolme keikkaa tiedossa, heidän saamisensa tänne helpottuu, ja matkakuluissa tulee säästöjä, Lajunen laskee.
Kirsi Lajunen palaa muuttokuormineen Imatralle 23 vuoden poissaolon jälkeen. Tutut kasvot ja maisemat ovat nostaneet pintaan kaukaisia muistoja.
Tosin ei hän koskaan Imatraa kokonaan edes jättänyt. IBBF:ssä Lajunen on jo vuosia assisteerannut edellistä toiminnanjohtajaa Hannu Hokkasta. Tammikuun ajan Hokkanen vielä tutoroi seuraajaansa.
– Nyt otan Hannusta kaikki irti, Lajunen virnistää.
Vahdinvaihtoa Lajunen kiittää hienosti hoidetuksi. Ensi kesän IBBF:n ohjelmisto on valmis, ja artistisopimuksia viimeistellään parhaillaan.
Omaksi festariassistentikseen Lajunen on hankkinut helsinkiläisen Siiri Kilpiän.
IBBF on Jazzliiton jäsenjärjestöjen järjestämistä festivaaleista toiseksi suurin sekä suosioltaan että tasoltaan Pori Jazzin jälkeen, ja alalla arvostettu. Jazzliiton entisenä toiminnanjohtajana Lajunen tietää, että erityisesti imatralaisten tekemä big band -työ – kurssit ja kilpailut – saavat arvostusta.
– Huomio kiinnittyy useimmiten festivaalitelttaan, mutta pitää muistaa, että tällaista big band -työtä ei kukaan muu tee. Se on merkittävää kasvatusta, Lajunen kiittää.
Silti festivaaliyleisö toisinaan kysyy, missä se big band -musiikki oikein on.
– Se soi kaduilla ja kilpailuissa. Sitä paitsi innokkainkaan friikki ei kestä big band
-musiikkia kahdeksaa tuntia päivässä!
Lajuselle itselleen IBBF:n rytmimusiikkilinjaus on mieleinen.
– Että rakennamme teemallisia iltoja ja että isot orkesterit ovat mukana. Jazzin kanssa olen ollut tekemisissä niin kauan, että on hauska päästä laajentamaan työssä kuunneltavan musiikin repertuaaria.
Festivaalijärjestäjällä musiikin kuuntelu on osa työtä. Siksi musiikki ei koskaan soi töissä taustalla, ja kuunteluunkin tulee rutiini. Levyt eivät pyöri alusta loppuun.
Kotona saakin sitten olla mielellään hiljaista. Moni kyselee uteliaana, millaiset poppikoneet mahtavatkaan musiikkiammattilaisen kotoa löytyä. Vastaus voi yllättää:
– Pienet räpyskät, Lajunen nauraa.
– Kun on tehnyt festivaalihommia 15 vuotta, työ ja vapaa-aika ovat menneet sekaisin jo ajat sitten.
Jazz on ollut hänen suosikkimusiikkiaan pienestä asti. Nuorena hän soitti itse huilua, mutta on lahjoittanut oman huilunsa somisteeksi opiskelupaikkakuntansa Jyväskylän jazzbaarille.
Muutto Helsingistä Imatralle on Lajusella vielä vähän vaiheessa. Kesämökki jää Helsingin Töölöön, koti tulee Kaukopäähän.
Elämä muuttuu ainakin sen verran, ettei elävää jazzmusiikkia tule kuunneltua niin paljon kuin ennen. Englantilaisia komediasarjoja voi kuitenkin keräillä edelleen entiseen malliin.
– Siihen harrastukseen liittyy oleellisena osana sohva, Lajunen naurahtaa.
Kirsi Lajunen
Imatra big band festivalin toiminnanjohtaja vuoden alusta.
Syntynyt 2.4.1963 Imatralla.
Opiskellut Jyväskylän yliopistossa puheviestintää ja cultural managementia.
Töissä viimeksi Suomen Jazzliiton toiminnanjohtajana 1,5 vuotta ja sitä ennen Jyväskylä Summer Jazzissa 11 vuotta sekä useiden eri festivaalien järjestäjänä.