Mustan maan keskeltä nousee nuori haastaja

Lari Lehtonen haistelee jo huippuhiihtäjien vauhtia. Mitään estettä ei ole, etteikö ehjä harjoituskausi toisi mukanaan myös hyvän kilpailukauden.

VESA SALMINEN

IMATRA. Kaikki palaset ovat kohdallaan. Harjoittelu, kalusto, valmennus ja mies.

– Ensimmäinen tavoite on saavutettu, kun olen päässyt miesten sarjan vauhtiin, Lari Lehtonen, 20, miettii.

– Tällä hetkellä ei ole mitään hirmu heikkoa kohtaa, joka estäisi menestyksen.

Edellistalvi meni armeijan ja sairastelujen vuoksi puurtamiseksi.

– Vauhti taantui.

– Nyt takana on tosi ehjä harjoituskausi.

Mitään vippaskonsteja ei ole tarvittu. Peruskestävyyden rinnalla tärkeässä osassa on lihashuolto.

– Tehoharjoittelu ei ole muuttunut.

Jättiharppauksia Lehtonen ei odota, mutta vuosikausia kansantaloustiedettä Joensuun yliopistossa opiskeleva hiihtäjä ei usko vierähtävän ennen kuin maailman huippu on käsillä.

– Pitää vain tehdä valintoja, mitä tekee missäkin vaiheessa elämässään. Niin kauan kuin hiihto tuntuu järkevältä, panostan siihen.

– Näyttää siltä, että aika nuorena alkaa nykyisin maailmalla pärjäämään.

Vuoden 2010 olympiajoukkueessa Lehtonen haluaisi jo olla mukana. Takana on silloin kolme vuotta yleistä sarjaa ja tehoharjoittelua.

– Tämä on ensimmäinen vuosi, kun panostan ammattimaisesti harjoitteluun.

Vielä ekaluokkalaisena Imatran Urheilijoiden hiihtokoulussa lajinvalinta ei ollut selvä, mutta menestyksen myötä sukset kiinnittyivät entistä tiukemmin jalkoihin.

– Hiihtokoulussa olin ainut osallistuja.

– Vanhempana huomasin jossain vaiheessa, että on lahjojakin.

LEHTONEN MUUTTI lukion ensimmäisen luokan jälkeen perheen mukana Pohjois-Karjalaan, mikä olosuhteiden kannalta on ollut täysosuma. Lukion yhteydessä oli urheiluakatemia, ja lähiseutu on Suomen lumisinta aluetta.

Lehtosen seurana on pysynyt Imatran urheilijat ja valmentajana Ilkka Jarva. Seura ja sukulaiset sitovat miehen vahvasti Imatralle, vaikka käynnit ovat harvenneet pääasiassa sukujuhliin.

Kilpailukuntoa hän kävi virittelemässä Imatran Uudenvuoden hiihdoissa. Mustassa maassa kiemurteleva tykkilatu oli tälle talvelle tyypillinen alusta. Alkutalven kilometreistä suuri osa on syntynyt Kontiolahdella, sielläkin baana on keinotekoista tykkilunta.

– Ihan niin laadukasta harjoittelua ei pysty tekemään, mutta kyllä tykkilumibaanat muuten ovat pelastus.

Alla muljuava keinolumi iskee helposti lihaksistoa jumiin. Rentoutta Lehtonen sanoo hakeneensa vaihtamalla osan hiihtolenkeistä juoksuun. Oma stressitekijänsä on matkustaminen, kun lyhyetkin harjoitukset pitenevät ajomatkojen vuoksi.

JOENSUUN KUPEESSA höylättyä neljän kilometrin lenkkiä paremmille apajille Lehtonen on päässyt Hiihtoliiton leireillä ja itse maksetuilla matkoilla. Leirivuorokausia on takana loppukesän jälkeen yhdeksänkymmentä, pääasiassa pohjoisessa. Ramsaun reissu jäi tänä vuonna väliin.

Linjana on, että leireillä vedetään kovat viikot ja kotioloissa kevyemmät jaksot.

Yleisen sarjan nelossija kylpylän maastossa ei miestä eilen sen enempää tyydyttänyt kuin harmittanutkaan, sillä huomenna hän on jo matkalla kohti yhtä kauden tärkeimmistä tavoitteista, Skandinavia-cupin osakilpailua Norjan Tolgassa.

– Parhaita lyöntejä on tähdätty Norjaan.

Ohjelmassa on Lari Lehtosen päämatka vapaan viisitoista kilometriä ja takaa-ajo. 20-vuotias nuorukainen saa hyvän kuvan maailman huippujen haastajaryhmän vauhdista. Skandinavia-cup on hiihdossa maailmancupia edeltävä porras.

Lehtosen ohjelma lähiviikkoina on haastava.

– Edessä on kahdeksantoista päivän aikana kahdeksan kisaa. Rankka setti.

Vielä Skandinavia-cupiakin tärkeämmäksi Lehtonen laskee 23-vuotiaiden MM-kilpailut. Puolan Sczyrkista helmikuun alkupuolella pitäisi saada mukaan jonkin värinen mitali. Ensimmäisenä vuonna yleisessä sarjassa SM-hiihdoissa tyydyttäisi nousu kymmenen parhaan joukkoon.

– Se on realistista tällä vauhdilla.

Huippukohta uralla on hyvin mielessä. Vaikka vauhti on koventunut ja kovempia kisojakin on ollut, Sveitsin nuorten olympialaisten kulta ja hopea ovat syöpyneet mieleen.

– En yhtään odottanut, että voisin pärjätä siellä.

Kirjoittaja:
Vesa Salminen