ANNE KOKKONEN
SAVITAIPALE. Veskansan urotekoja ei juuri tarvitse esitellä. Kuivasensaarelaisten sinnikkyys ja omaperäisyys tunnetaan maailmallakin jos ei muusta niin itävaltalaisen filmiryhmän dokumentista.
Kylätalon kunnostuksesta, polkuformulakisoista ja erilaisista hyvinvointihankkeista on satanut vuosien varrella mainetta ja kunniaa. Ainoana kylänä Kuivasensaari on valittu Etelä-Karjalan vuoden kyläksikin kahteen eri otteeseen.
Tänä talvena veskansa on vetänyt vähän henkeä. Pääkaupunkiseudun hiihtolomaviikolla kyläkeskuksen rappusille ehtii sataa rauhassa kevyttä pakkaslunta.
– EHKÄ vähän hiljaiseloa, kyläkeskusta auki pitävä Sirpa Ihanus vahvistaa. Kun isot hoivaprojektit päättyivät vuodenvaihteessa, uunien lämmittämiseen jäi yllin kyllin aikaa.
Pian käy selväksi, että hiljaisuus on näennäistä. 170 vakituisen asukkaan saaressa joogataan, jumpataan ja opiskellaan englantia joka viikko. Päälle tulevat kaikki erikoistilaisuudet.
Nettipistekään ei pölyynny tarpeettomana. Kun Ilkka Lahenmiehen langaton yhteys tekee tenän aina lumisateella, asiat hoituvat kyläkeskuksessa.
– Sonera lopettaa lankapuhelinverkon, ja minä jään mottiin, koska en voi kuulon vuoksi käyttää kännykkää. Sonera on luvannut toimia lainsäädännön puitteissa, mutta miten turvataan minun erikoisvahvisteinen puhelimeni, Lahenmies paheksuu.
Puhelinyhtiö saisi hoitaa homman yhtä hienosti kuin vakuutusyhtiö Lahenmiehillä sattuneen vesivahingon. Perhe joutui sydäntalveksi evakkoon kesämökille, mutta remontti etenee, ja kohta päästään takaisin kotiin lähemmäs navetassa odottavaa lypsykarjaa.
HÄVIÄVIÄ puhelinlankoja enemmän harmittavat leudon talven takia katkenneet liikenneyhteydet. Muutama hurja kuuluu ajaneen jäitä pitkin Partakoskelle, mutta moiseen uhkarohkeuteen ei yleisesti ketään yllytetä.
– Ihmeellinen talvi. Rannassa on jäätä 27 sentin paksuudelta, mutta Partakosken puolella jäätä on vähemmän, laivarannan vieressä asuva Elma Nikkilä päivittelee.
Jäätie lyhentäisi merkittävästi matkaa kirkolle, jossa ovat kaupat, pankit ja muut palvelut. Pettilän kyläkaupasta saa maitoa ja makkaraa enää vain muutamana kesäkuukautena.
– Sitä vain lämmittää uunia ja tekee käsitöitä. Kevät kun koittaa, niin päästään maatöihin, Nikkilä iloitsee.
KUIVASEN talossa kylän keskellä Kaija Tamper ei ole murehtinut hiljaista ja pimeää talvea. Perjantainen leivänmyynti Savitaipaleen torilla pitää mielen virkeänä ja antaa käsille tekemistä.
– Leivon ihan vain harrastuksen vuoksi. Lopetan heti, kun alkaa tuntua siltä, Tamper toppuuttelee.
Luumäen ja Savitaipaleen rajalta taloon tullut Tamper myöntää juurtuneensa syvälle Kuivasen multiin. Lapset saavat kuulemma aikanaan kuskata hänet minne mielivät, itse hän ei lähde mihinkään.
– Kaikkea pientä hommaa riittää. Ulkopuolista tekemistä en niinkään kaipaa, Tamper toteaa.
MYYMÄLÄAUTOPÄIVÄ tuo vipinää kylänraitille. 85-vuotias Aili Karhu tarttuu kyläkeskuksen portailla joutessaan harjanvarteen.
– Sen jo huomaa, kun päivä alkaa pidetä, Karhu myhäilee.
Kesämökkiläiset vain loistavat poissaolollaan. Kauppa-autojonosta löytyy sentään yhdeksänvuotias Ville Tikka, joka viettää talvilomaa ukkinsa luona.
– Ollaan oltu jänismetsällä ja kalassa ja hiihtämässä ja moottorikelkalla ajelemassa. Kavereita ei ole ikävä, kun ukin luona on kaksi koiraa, Tikka kertoo.
Harmi, että reipas poika ehtii lähteä Vantaan Korsoon ennen lauantaita, jolloin veskansa alkaa ideoida uutta ohjelmaa. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, Kuivasensaaressa alkaa taas pian tapahtua.
MARLEENA LIIKKANEN
Kuvateksti
Kuivasensaaressa käännytään kevättä kohti. Elma Nikkilä (ylhäällä vas.) ja Aili Karhu (alhaalla vas.) edustavat saaren vanhinta polvea. Ville Tikka (keskellä) on kesäasukas. Kaija Tamper (alhaalla keskellä) on elänyt saaressa neljä vuosikymmentä. Isä-Ilkan (oik.) sylissä istuva nelivuotias Eeva Lahenmies puolestaan kuuluu saaren kuopuksiin.