ANNA ONALI
LAPPEENRANTA. Teatterissa on mennyt jotain kivaa aina silloin, kun rahatilanne on ollut huono. Sitten, kun olisi ollut mahdollista mennä teatteriin, siellä ei ole mennyt oikein mitään, opiskelija Anna-Maria Kaustola kertoo.
Kaustolalla oli muutaman vuoden tauko teatterissa käynnissä, kunnes hän kävi katsomassa torstaina Woyzeckin viimeisen näytöksen Lappeenrannan kaupunginteatterissa. Hän opiskelee Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa.
Kaustola oli myös yksi kaupunginteatterin teettämään kyselyyn vastanneista opiskelijoista. Tutkimukseen vastasi tammikuussa reilut 600 Lappeenrannan seudulla asuvaa opiskelijaa.
Kolmasosa vastanneista piti kiinnostavaa näytelmää tärkeimpänä syynä tulla teatteriin. Lipun hinnalla sen sijaan oli merkitystä vain neljälle prosentille.
Tutkimustulos vahvistaa Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajan Jari Juutisen näkemyksen: teatterissa ei käydä tavan vaan näytelmän vuoksi. Eikä hänellä ole mitään tätä vastaan.
Teatterissa täytyy olla parempaa läppää kuin baarissa, Juutinen lataa.
Mutta millainen on kiinnostava näytelmä? Juutisen mielestä avainsana on yllätys.
Yllätyksiä tulee tarjota mieluiten jo ennen itse näytöksen alkua. Lappeenrannassa on nähty muun muassa kaupungin läpi kulkeva soihtukulkue ja sirkustunnelmia.
Teatterissa täytyy olla karnevaali päällä. Katsojalla pitää olla sellainen tunne, että hän ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Yllätyksellisyys kulkee käsi kädessä näkyvyyden kanssa. Teatterin täytyy lähteä pois kaihtimien ja lukittujen ovien takaa, sulautua kansan pariin.
Näkyvyyttä haettiin esimerkiksi Punaisen viivan tiedotustilaisuudessa, joka järjestettiin Isossa-Kristiinassa.
Kolmas Juutisen teesi on paikallisuus. Yleiset aiheet täytyy paikallistaa ja luottaa eteläkarjalaisen identiteetin vahvuuteen.
Punaisen viivan ohjaaja Juha Luukkonen sanoi, että ei halua tehdä mitään mie-sie-näytelmää. Mutta niin vain näytelmä laskeutui Kainuusta tänne Etelä-Karjalaan.
Juutisen mielestä liian yleiset ja kaukaiset aiheet ovat Etelä-Karjalassa yhtä teennäisiä kuin suomalaiset lihapullat Kanariansaarilla.
Teatterin täytyy hengittää samaa ilmaa kuin muun ympäristön.
Juutinen ei pelkää sitä, että mie-sie-henkiseksi profiloitunut teatteri vetoaisi vain juuriltaan karjalaisiin ihmisiin. Onhan muualta Suomesta muuttaneiden opiskelijoiden kohdattava karjalainen elämänmeno luennoilla, bussissa ja kaupungillakin eikä teatteria ole mitään syytä erottaa tästä paletista.
Kohderyhmäajattelulle teatterinjohtaja viittaa kintaalla. Hänen mielestään yleisöä ei voi pilkkoa erillisiin kohderyhmiin, joille räätälöidään omat näytelmänsä. Kohderyhmäajattelun romuttumiseen riittää Juutisen mielestä Kauko Röyhkän, Pelle Miljoonan ja Ismo Alangon rock-asenne. Kohderyhmäajattelu ei voi pitää paikkaansa, koska nämä yli viisikymppiset artistit esiintyvät festareilla ja Intiassa kuvatuissa mainoksissa.
Eiväthän nämä kuuntele ja soita humppaa, Juutinen huudahtaa.
Tutkimus osoitti, että suurin osa opiskelijoista menee teatteriin ystävänsä kanssa. Opiskelijat eivät liiku ja tee valintoja isolla porukalla, vaan ystävien kesken.
Juutisen mielestä tämä osoittaa, että ei ole olemassa laumaa nimeltä opiskelijat. Ihmisten mieltymyksiä ei voi arvata sillä perusteella, että heillä sattuu olemaan opiskelijakortti. Siksi opiskelijoiden ajatteleminen yhtenä kohderyhmänä on mahdotonta.
Juutisen ihannemielikuva teatterista on leirinuotio. Aivan kuten avotulen äärellä, teatterissa täytyy pystyä laulamaan, tanssimaan, nauramaan, kuuntelemaan juttuja ja pohtimaan asioita. Ja tietysti teatterin täytyy tarjota puheenaiheita, luoda keskustelupintaa.
Juutinen kaivaa esimerkin Tshekistä, heti samettivallankumouksen jälkeen. Juutinen matkaili tuolloin maassa ja majoittui yhden vallankumoukseen osallistuneen kotona. Teatterit olivat niitä paikkoja, joihin ihmiset kokoontuivat suunnittelemaan tulevaisuuttaan.
Kyselytutkimus Nuoret
ja teatteri Lappeenrannan alueella
Tutkimuksen toteutti Soprano Oyj.
Tutkimus tehtiin sähköpostitse 18.28.1.2008.
Tutkimuskutsu lähti Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston opiskelijoille.
Vastaajia oli 611.
Vastanneista 45 prosenttia oli naisia ja 55 prosenttia miehiä.
Valtaosa vastaajista oli 1530-vuotiaita.
Suurin ikäryhmä, 58 prosenttia, olivat 2125-vuotiaat.