JYRKI NUOTTIMÄKI
ALUEHALLINTOA on uudistettava radikaalisti. Tätä mieltä on lappeenrantalainen kansanedustaja Reijo Paajanen (kok.), jonka mielestä maakuntahallinnon tilkkutäkki on purettava ja kudottava uudelleen nykyistä laajemmiksi kokonaisuuksiksi.
Läänit hän lopettaisi kokonaan.
– Maakuntia pitää yhdistää toiminnallisesti järkeviksi kokonaisuuksiksi.
Läänien tehtävät Paajanen jakaisi maakunnille, ministeriöihin ja osaksi valtion uudistuvaa keskushallintoa.
Lääninhallinnolle lähes yhtä tylyn kohtelun antaa Etelä-Savon maakuntajohtaja Matti Viialainen.
– Valtion puolella tarvitaan remonttia. Lääninhallitusten jäljellä olevat kehittämistehtävät on syytä siirtää TE-keskuksiin ja maakuntaliittoihin.
– Lääninhallinto nykymuodossaan voidaan lopettaa, mutta oikeusturvaan, turvallisuuteen ja valvontaan liittyvät niin sanotut koppalakkiasiat pitää säilyttää alueilla. Niiden toimialueet voisivat olla laajoja, esimerkiksi sotilasläänin alueen kattavia, Viialainen sanoo.
LÄÄNIKRITIIKKI ihmetyttää Etelä-Suomen läänin maaherraa Anneli Tainaa.
– Pikkuisen ihmettelen sitä, että keskustelussa lääninhallituksen rooli korostuu niin paljon, kun kysymys on koko valtion aluehallinnon uudelleen järjestämisestä.
Taina ei näe mahdolliseksi sellaista työnjaon muutosta, että valtion tehtäviä siirrettäisiin kuntatasolle, kun maakuntahallinto on joka tapauksessa kunnallista hallintoa.
– Suuntaus on ollut paremminkin päinvastaista, esimerkiksi kuluttajaneuvonta on tästä hyvä esimerkki.
– Uudistusinto ei meitä läänissä hirvitä, Taina sanoo.
– Valtio noudattaa sellaista henkilöstöpolitiikka, että kaikilla on taattu työpaikka, ja se tietysti rauhoittaa, vaikka uudistuksia on tulossa.
PAAJASEN mielestä aluehallinnon uudistamisessa nykyiset maakuntarajatkaan eivät voi olla koskemattomia elävän elämän esteitä.
– Kaakkois-Suomessa Etelä-Karjalan, Etelä-Savon ja Kymenlaakson liitot voisi hyvin niputtaa yhteen. Alueellisesti Etelä-Savosta mukana voisivat olla Savonlinnan seudulta Punkaharju, Puumala ja Sulkava. Myös Mikkeli ja seudun lähikunnat niveltyisivät hyvin minun maakuntaani. Muut osat Etelä-Savosta kuuluvat luontaisesti Pohjois-Savoon.
– Alueita pitää muodostaa sen mukaan, mikä on toiminnallisesti ja elinkeinopoliittisesti viisasta.
Maakuntien isoja yhteisiä haasteita ovat Paajasen mielestä esimerkiksi Venäjä ja koulutusyhteistyö.
– Niissä on riittävästi porkkanaa lyödä hynttyitä yhteen.
– Nyt pitää unohtaa omaan napaan tuijottaminen, vaikka se tuottaisi tuskaa. Tiedän, että pelkästään siitä, kenestä tulee uuden maakunnan veturi, jos niin pitkälle päästään, tullaan käymään vuosikymmenten vääntö, Paajanen ennakoi.
Paajanen toivoo pääsihteeri Tapio Välinorolta radikaalia hallinnon uudistamisesitystä.
– Nykyinen aluehallinto on hajanainen ja heikko. Se ei kykene vastaamaan väestön ikääntymisestä ja työvoimapulasta tuleviin tulevaisuuden haasteisiin, Paajanen sanoo.
Hän ennakoi myös rajuja elinkeinorakenteen muutoksia Kaakkois-Suomessa.
– Metsäteollisuuden osalta muutos on jo käynnissä, eikä sille ole vielä lyöty pistettä, Paajanen näkee.
– Alueellisesti isompana edunvalvojana voimme kenties turvata paremmin näistä muutoksista aiheutuvat ongelmat. Siksi aluehallinnon rakenteita on uudistettava niin, että se palvelee toiminnallisesti läheisten alueiden kehittämistä.
MAAKUNTAJOHTAJA Matti Viialainen sanoo eteläsavolaisten pitävän kiinni maakunnallisesta itsenäisyydestään.
Maakuntien yhdistämisen sijasta hän korostaa laajaa itäsuomalaista yhteistoiminta-aluetta, jossa ylimaakunnalliset asiat voitaisiin ratkaista yhdessä.
– Ainahan se hyvältä tuntuu, kun kositaan, mutta aluehallinnon uudistamisessa Etelä-Savo haluaa jatkaa itsenäisenä maakuntana. Yhteistyöhön yli maakuntarajojen olemme valmiit, hän vakuuttaa.
– Me haluaisimme olla rakentamassa laajaa Itä-Suomea Suomenlahden rannalta Talvivaaran kaivoksille saakka. Tällä miljoonan ihmisen alueella olisi jo puhevaltaa Helsinkiin ja Brysseliin. Pietari on myös meille kaikille iso mahdollisuus.