ANNA ONALI
LAPPEENRANTA. Isossa-Kristiinassa iskee talvitakkikuumuus. Rouvat ovat maalanneet huulensa roosalla ja puskevat täysien ostoskärryjen kanssa läpi sokkeloisten käytävien. Voimakkaasti meikatut teinitytöt sujahtavat perätysten väkijoukkoon. Laitapuolenkulkija hiihtää kohti pankkiautomaattia mustissa Reima-kengissä, pipo päässä.
Tämän näyn ylle kajahtaa Kaj Chydeniuksen Työttömän laulu. Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijät tässä vain laulavat, Anttilan edessä.
He pitävät Punainen viiva
-näytelmän tiedotustilaisuutta. Juha Luukkosen ohjaaman näytelmän ensi-ilta on kaupunginteatterissa ensi lauantaina.
Tätä tiedotustilaisuutta eivät perinteet velvoita. Ja miten voisivatkaan, sillä tämä on ensimmäinen kerta Lappeenrannan kaupunginteatterin historiassa, kun näytelmän tiedotustilaisuus pidetään jossain muualla kuin teatterissa.
Tiedotustilaisuus päätettiin pitää ostoskeskuksessa, koska Punaisen viivan maailma kumpuaa juuri täältä: shoppailevan kansan ja tavaran seasta.
Punainen viiva on näytelmä, joka huutaa yhteisöllisyyden perään. Ostarilla kytee kyynisyys: ajatus siitä, että jokainen huolehtii vain itsestään. On välttämätöntä pärjätä yksin. Individualismi kulminoituu tulo- ja luokkaeroihin. Niitä ei voi olla huomaamatta shoppailureissulla.
Näytelmässä ohjaaja Luukkonen haluaa myös herätellä ihmisiä pohtimaan olennaisia kysymyksiä. Ihminen, joka uskoo johonkin aatteeseen, on onnellinen.
Jos miettii vain seuraavaa ruokaostosta ja arkitodellisuutta, sitä katuu viimeisenä päivänään, Luukkonen uskoo.
Ja ostarillahan näitä näkee, arkitodellisuuden kyllästämiä ihmisiä.
Näyttelijä Samuli Punkka piti ostoskeskukseen jalkautumista hyvänä ideana. Punkalla on näytelmässä muun muassa työväenaatetta edistävän Kallen ja Jeesus-nuoren roolit.
Punkalla on kokemusta kansan parissa pidetyistä tiedotustilaisuuksista kesäteatteriajoilta. Silloin näyttelijät esittivät Aleksilla kohtauksia tulevista näytelmistä.
Se ei toimi kauhean hyvin, että esitetään kohtauksia väärässä ympäristössä. Laulu on parempi tapa, Punkka arvioi.
On hyvä tuoda teatteri ulos ja näyttää, että tämä ei ole mikään mystinen taidelaitos.
Punaisessa viivassa kuullaan karaokeversioina muun muassa Juice Leskisen Myrkytyksen oireet, Baddingin Tähdet tähdet ja Tuomari Nurmion Valo yössä.
En ole laulumiehiä, mutta tässä onkin tärkeintä laulaa asenteella ja tanssia tunteenpalolla, Punkka hymyilee.
Karaoke ja urheilu ovat nykyään ainoita asioita, jotka yhdistävät ihmisiä, ohjaaja Juha Luukkonen tuumaa.
Kyynisyydestä ja arkitodellisuudesta huolimatta ostoskeskuksen kansassa piilee mahdollisuus löytää aate ja onni.
Voisihan lähes jokaisen ostarin jampan ja akan kuvitella tarttuvan karaokemikkiin.
Mika Strandén
Kuvateksti
Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijät pitivät tiedotustilaisuuden Isossa-Kristiinassa.
Punainen viiva
Lpr:n kaupunginteatterin näytelmä pohjautuu Ilmari Kiannon vuonna 1909 ilmestyneeseen, samannimiseen romaaniin.
Romaani kertoo Kainuun korvessa asuvan köyhän kansan elämästä.
Köyhälistö kuvitteli saavuttavansa paremman elintason vetämällä kevään 1907 eduskuntavaalien äänestyslippuun punaisen viivan.
Kianto pohtii romaanissaan muun muassa uskonnon ja politiikan välistä ristiriitaa.