JORMA HERNESMAA
Hyvää arkipäivän maakunnallista tutkimusta ja havainnointia tekevän Etelä-Karjala-instituutin rahoitus on pantava kuntoon hetimmiten. Vastuuta on turha pomputella, sillä instituutista hyötyy koko maakunta. Viime kädessä kuntien on kaivettava rahat talousarvioistaan.
Jos instituutin jatko näivettyy rahoituksen takia, on se häpeäksi koko Etelä-Karjalalle. Yliopiston erillislaitoksen rahoitus on nojannut pitkälle projekteista sataviin tuloihin. Projektien kautta rahoitusta on haettava toki jatkossakin, mutta vasta riittävä perusrahoitus takaa sen, että tutkimustoimintaa voi kehittää pitkäjännitteisesti.
On turha luulla, että asialleen vihkiytyneet ja akateemisesti koulutetut humanistit vuosi toisensa perään sitoutuvat epävarmaan tulevaisuuteen. Instituutti on osoittanut tarpeellisuutensa puuttumalla vaikkapa eteläkarjalaiseen identiteettiin, jonka erittely osoitti rohkeutta tarttua vaikeaan aiheeseen.
Monet luentosarjat ovat kiinnostaneet ihmisiä, kun ongelmanasettelu on ollut riittävän havainnollinen ja yksinkertainen. Läheisyydessä piilee kiinnostavuuden voima, esimerkkeinä vaikkapa Imatran ja Svetogorskin kaksoiskaupunki kansalaisten silmin tai Imatran tarkastelu taantuvana teollisuuskaupunkina.
Kun Kaukaalta lipsahti mustalipeää Saimaaseen, oli instituutti heti tutkimassa onnettomuuden syitä, median uutisointia ja kannanottoja sekä ihmisten tuntoja onnettomuudesta.
Tekeillä on Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja maakunnan suhteita luotaava tutkimus. Tavoitteena on etsiä keinoja, miten yliopiston ja maakunnan vuorovaikutusta voi syventää ja kanssakäymistä lisätä. Tärkeää tietoa tämäkin.
Instituutti on profiloitunut professori Kalle Michelsenin persoonan mukaiseksi. Sellaisella instituutilla, joka hymistelee maakunnan erinomaisuutta, ei tee mitään. Epäkohtia on tarkasteltava, vaikka se tekisi kipeää.
Instituutin rahoituksessa ei ole kyse suurista summista. Lappeenrannan teknillinen ylipisto on hakenut Etelä-Karjalan liitolta 200 000 euroa instituutin vuosittaiseen toimintaan. Järjestelmästä on luotava sellainen, että se luo instituutin henkilökunnalle taloudellista turvaa.
KUVATEKSI
ES-ARKISTO/SEPPO RAUTIOVAARA
Instituutti arkistoi ja luetteloi Venäjän armeijan autonomian ajan asiakirjoja digitaaliseen tietokantaan. Työtä tekevät maahanmuuttajataustaiset naiset. Kuvassa heistä Marit Tamm-Mattila (vas.), Elena Pyyhtiä ja Mervi Raja.