SARI PULLINEN
LAPPEENRANTA. Lukkoja aukesi, mutta dynamo jäi rakentamatta. Siinä saldo kuluneelta kuudelta vuodelta, jotka Jan Söderblom on ollut Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellinen johtaja.
Vastavalmistuneena kapellimestarina vuonna 2001 hän halusi vapauttaa orkesterin kyvyt ja tehdä siitä kaupungin dynamon, ylpeydenaiheen, joka näkyisi katukuvassa teatterin, kirjaston ja jääkiekkojoukkueen rinnalla. Hän sai kaupungilta lupauksen, että orkesteriin panostetaan heti kun mahdollista.
Tuon lupauksen varassa hän päätti soittajien kanssa näyttää, että ruutia löytyy.
Orkesteri ja johtaja tekivät kovaa työtä neljä vuotta. Söderblom oli nähnyt piilevän taiteellisen potentiaalin ja suuntasi kaiken osaamisensa orkesterin kannustamiseksi. Pyrkimys oli saada orkesteri heittäytymään musiikkiin ja luottamaan itseensä.
Siinä hän myös onnistui.
Sitä päivää ei kuitenkaan koskaan tullut, jona orkesteriin olisi panostettu. Budjetti laahasi minimin alapuolella. Sitten kaupunginjohtaja ilmoitti, ettei orkesteria aiota kehittää. Söderblom irtisanoutui. Ensi torstaina on hänen viimeinen esiintymisensä orkesterin edessä sen taiteellisena johtajana.
– Jääminen olisi epäreilua orkesteria kohtaan, Söderblom sanoo.
Pettymystään hän ei peittele. Hänen lähtönsä haluttiin nähdä tavanomaisena taiteellisen johtajan muutoshaluna.
– Protesti se oli, hän tokaisee.
Gallerian konserttisalin rakentamatta jättäminen oli niin kova isku, että siitä puhuminen saa vieläkin Söderblomin verenpaineen nousemaan. Hän harkitsi lähtöä jo silloin.
– Salipäätös kertoo kaupungin yleisestä ilmapiiristä. Kukaan ei uskalla puolustaa kulttuuria. Päätös oli enemmistön mielipiteen vastainen, mutta se ohitettiin. En ole ymmärtänyt, mitä päättäjät haluavat Lappeenrannan olevan. Puhutaan vetovoimaisuudesta, mutta miten se näkyy?
Hänestä saliasia pitäisi saada nopeasti taas esille.
– Kyllä täältä konserttisali vielä puuttuu.
Orkesterilleen Söderblom antaa täyden tunnustuksen. Se on laadullisesti kehittynyt, vaikka töitä edelleen riittääkin ”molemmille käsille”. Ne kädet ovat tästä lähtien Tibor Bogányin.
Myös Söderblomille itselleen aika Lappeenrannassa on ollut korvaamaton. Näinä vuosina hänestä on tullut isäkin. Perhe – vaimo sekä nelivuotias tytär ja kaksivuotias poika – on free lance -kapellimestarin ja viulistin tärkein elämäntyö juuri nyt. Nyt pitää miettiä, kuinka toteuttaa yhtaikaa isyyttä ja taiteellisia pyrkimyksiä.
– Yhdistelen intuitiota, hetkessä elämistä ja sisäisen ääneni kuuntelemista. Etsin kuvioita, joissa voin antaa taiteilijana kaiken sen, mitä minulla on annettavaa.
Matkustella täytyy, sillä nimi on saatava tutuksi, jos haluaa enemmän töitä ulkomailla. Pitkät kiinnitykset tuntuvat liian sitovilta.
Viulistina hän on kokenut, mutta kapellimestarina hän ajattelee vielä olevansa nuori.
– Kyllä mä välillä rupean jo onnistumaan, hän virnistää.
Söderblom nousee Helsingin-junaan luottavaisin mielin.
– Taiteellisen johtajan vaihtuminen tekee orkesterille hyvää. Alimiehitetty orkesteri joutuu vetämään homman läpi sisulla. On virkistävää saada johtoon uusi kasvo, joka toivottavasti saa mahdollisuuden antaa kaikkensa.
Hän toivoo, ettei Bogányi tee kompromisseja. Hän itse katuu joitakin omiaan: joustamista ja muiden näkökohtien hyväksymistä orkesterin kehittämisessä.
– Taiteellisen johtajan on oltava uskollinen varsinkin omalle visiolleen. Johtajan pitäisi antaa päättää niin paljon kuin mahdollista. Ja ellei tule hyvää, annetaan potkut – sen sijaan, että tehdään diplomaattisia päätöksiä, jotka eivät edusta kenenkään visiota, Söderblom sivaltaa.
Lappeenrannan kaupunginorkesterin parhaat päivät ovat hänestä mielestä vielä edessäpäin.
– Toivon, että tästäkin tulisi kaupunki, jossa voi kokea musiikin ihmeen. Siihen on vielä matkaa.
MIKA STRANDÉN
Kuvateksti
Jo pikkupoikana ajattelin, että hyvä ura on sitä, että saa tehdä sitä, mitä haluaa sillä tasolla, millä toivoo. Sillä tavalla mä edelleen ajattelen, Jan Söderblom sanoo.