OUTI SALOVAARA
Imatran kaupunki aikoo valittaa maakuntahallituksen maanantaisesta koivukeskusrahojen takaisinperintäpäätöksestä. Maakuntahallitus päätti periä Imatralta takaisin noin 340 000 euroa Ruokolahden surullisenkuuluisaan koivukeskukseen uponneita EU-rahoja vuosilta 20012003.
Me tutkimme onko meidän mahdollista valittaa tästä päätöksestä, sanoo Imatran kaupunginjohtaja Pertti Lintunen.
Kaupunki voi joko valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen tai maksaa rahat kiltisti. Jos kaupunki maksaa rahat, se voisi ainakin periaatteessa sen jälkeen periä niitä takaisin Imatran seudun kehitysyhtiön (Kehy) hallituksen jäseniltä, jotka osakeyhtiölain mukaan ovat myös henkilökohtaisessa vastuussa päätöksistä.
Lintunen ei vielä halua pohtia sitä, tulisiko rahojen periminen Kehyn hallituksen jäseniltä kysymykseen.
EU-rahojen hakija oli Imatra, mutta yhdessä sen kanssa koivukeskusrahaa käyttivät Ruokolahti ja Rautjärvi, joiden veronmaksajat myös ovat imatralaisten ohella omalta osaltaan takaisinmaksuvelvollisia.
Maakuntahallituksen puheenjohtajan Pekka Ruotsalaisen luottamus on takaisinperintäjupakan myötä puntaroitavana. Maakuntavaltuusto voi tehdä päätöksen hänen erottamisestaan. Valtuusto kokoontuu seuraavan kerran vasta syksyllä.
Lappeenrannan demarit totesivat maanantaina, että Ruotsalainen ei enää nauti heidän luottamustaan.
Koivukeskus oli Imatran kaupungin tytäryhtiön, Imatran Seudun Kehitysyhtiö Oy:n, hanke. Pekka Ruotsalainen oli Kehyn toimitusjohtajana vuoteen 2006 asti, minkä jälkeen hänet laitettiin syrjään koivukeskus- ja muiden talousongelmien vuoksi.
Ruotsalainen ei aio erota oma-aloitteisesti.
Naurettava kysymyskin, Ruotsalainen sanoo kysymykseen erostaan.
Jälkiviisautta. Ei ole muuta sanottavaa, hän kommentoi takaisinperintää.
Maakuntahallitus myönsi vuosina 20012007 tukea Kehyn osakepääoman korottamiseen. Osa tästä avustuksesta suunnattiin Kehyssä edelleen Koivukeskuksen Puunhankinta Oy:n perustamiseen. Sen piti toimittaa puuta koivukeskukselle.
Venäläisen puun riittävyydestä oli todisteena kehitysyhtiön Stora Enson kanssa tekemä sopimus puunhankinnasta.
Käytännössä kyseessä oli kuitenkin aiesopimus, jolla juridisesti ei ollut velvoittavuutta ja joka ei turvannut puunsaantia. Lopulta Puunhankinta ajautui konkurssiin 2006 ja aiheutti yli kolmen miljoonan euron tappiot.
Maakuntahallitus totesi yksimielisesti, että jos Stora Enso -sopimuksen todellinen sisältö olisi ollut tiedossa, rahoja ei olisi lainkaan myönnetty.
UUTISET SIVU 5