ANSSI SILVENNOINEN
VIIPURI. Helottava aurinko helli Viipuriin palanneita pesäpalloilijoita. Superpesisottelua emännöinyt Pesä Ysit hävisi hyvätasoisessa kamppailussa Porin Pesäkarhuille supervuoroparin jälkeen jaksoin 12 (41, 210, 03), mutta tulos jäi lopulta sivuseikaksi.
Mahtava kokemus. Tällaista pääsemme kokemaan vain kerran elämässä. Sovimme ennen peliä, että nautitaan ottelusta täysillä, Pesä Ysien Tiina Tolonen kertoi.
Olen Tiinan kanssa ihan samaa mieltä tuota kerran elämässä -asiasta. Täällä oli todella hienoa pelata, Tolosen lailla ykköspalkinnon pokannut Pesäkarhujen Hanna Hirvikoski totesi.
Edellisen kerran Keskuskentällä tuuletettiin juoksun merkiksi 10. syyskuuta 1939, kun Viipurin Kisa-Veikkojen sankari Unto Liukkonen löi kunnarin. Keskuskentän tikitön aika päättyi Tolosen kakkospuolen välilyöntiin, joka antoi Emmi Viitalalle riittävästi aikaa juosta kotipesään.
Samaan aikaan porilaiset yrittivät turhaan kahmia voikukkien seassa pomppinutta palloa räpylään.
Lapsuusmuistot tulivat mieleen. Naapurin poikien kanssa pelattiin aina pesäpalloa nurmella, Tolonen intoutui muistelemaan.
Viipurissa nähtiin lopulta tukku juoksuja, joista valtaosa syntyi komeilla yksilösuorituksilla, kun sarjan kaksi kovakuntoisinta joukkuetta pistivät parastaan.
Juoksuja hehkutti mikrofonin ääressä Pesä Ysien otteluista tuttu ääni Vesa Surakka, joka hoiti kuulutukset kaksikielisenä Aleksander Komovin avulla.
En ole kuuluttanut koskaan aikaisemmin mitään, jalkapalloilijana tunnettu Komov parahti.
Yritän vain pysyä Veskun tahdissa. Perusjutut vielä menee, mutta taktisten asioiden kääntäminen venäjäksi on vähintään mielenkiintoista.
Ottelutapahtuman juonsi näyttelijä Ville Haapasalo.
Seuraavaksi hutunkeitto. Minulla ei ole harmainta aavistusta, että miten se sanotaan venäjäksi, Haapasalo avasi ottelun.
Haapasalon pesäpallosanasto oli päässyt hivenen ruostumaan.
Seuraavaksi, mikä tämä nyt on, heitetään palloa.
Avausheitto, miesääni jelppasi katsomosta.
Aivan loistavaa! Avausheitto, Haapasalo jatkoi.
Avausheiton heitti ottelun kunniavieras Rainer Nuutinen, joka kävi Keskuskentällä edellisen kerran vuonna 1937. Tuolloin Nuutisen seura Savonlinnan Pallokerho pelasi Viipurin Palloseuraa vastaan.
Tämä tapahtuma palautti mieleen valtavasti upeita muistoja, Nuutinen sanoi.
Kesäkuun alussa 91 vuotta täyttänyt Nuutinen toivoi, että Viipurin ottelu antoi paikallisille positiivisia virikkeitä.
Kansallispelimme sai ainakin kaivattua kansainvälisyyttä.
Viipurilaisia ottelu kiinnosti kohtuullisesti. Väkeä riitti Keskuskentän paahteiseen aurinkokatsomoon ja päätyrinteeseen vielä avausjaksolla, mutta paikalliset liukenivat stadionilta ottelun loppua kohden. Venäläisarvioiden mukaan ottelua seurasi reilut 2 000 katsojaa.
Viipurilainen Igor Jakusheva saapui paikalle vaimonsa Marian ja poikansa Dimitrin kanssa.
Pesäpallo on unohdettu täällä aika perusteellisesti. Sehän on sellainen vanhanaikainen urheilulaji, eikö niin. Tiedän lajista jotain, sillä vanhempani pelasivat sitä, Jakusheva kertoi.
Eniten minua kiinnosti nähdä nämä järjestelyt, jotka vaikuttavat hienoilta.
Auringossa paistatelleet Niko Mentula ja Timo Tolvanen kannustivat Pesä Ysien riveissä pelaavia kauniimpia puoliskojaan Hanne Parviaista ja Heidi Huuskosta.
Pientä sähköä ja jännitystä on ollut kotona ilmassa ottelun alla, Tolvanen kertoi.
Kaksikko ehti tutkailla Viipurin elämää ottelun alla.
Viipuri on muuttunut hirveästi kymmenen vuoden takaisesta. Silloin jäi tietynlaisia ennakkoluuloja, jotka kyllä hälvenivät nyt. Pesäpalloon täällä on suhtauduttu tosi positiivisesti, Tolvanen sanoi.
Mentula yllättyi paikallisten pesäpallotietämyksestä taksikyydin aikana.
Kuljettaja nyökytteli että yes yes, national sport, Mentula nauroi.