MATTI VEIJALAINEN
IMATRA. Imatran Vuoksenniskan koulun kahdeksannelle luokalle syksyllä lähtevä Viivi Rasimus aikoi ryhtyä opiskelemaan valinnaiskielenä venäjää. Viivi ajatteli, että se oppi ei mene isona hukkaan.
Aikeeksi venäjä jäi. Kaupunki ilmoitti, että riittävän suurta opetusryhmää ei saada kotikoululla kokoon.
– Pettymys oli suuri. Luulisi, että näinä aikoina venäjän opiskelu kiinnostaa jo useampia, Viivi Rasimus ja Virpi-äiti pohtivat.
SAMAA toivoo Imatran koulutuksen toimialajohtaja Jussi Virsunen. Nihkeästi venäjänryhmiä on saatu syntymään, vaikka opiskelukynnys on vedetty muita valinnaiskieliä alemmas.
Kasiluokalla venäjää pääsee Imatralla lukemaan, jos kieliryhmään ilmoittautuu vähintään kahdeksan oppilasta. Muilla B2-kielivaihtoehdoilla, saksalla ja ranskalla, alaraja on 12 oppilasta. Silti kasiluokan venäjä saatiin viime lukuvuonna lukujärjestykseen vain Mansikkalan koulussa.
Vitosluokalta alkavaa pitempää venäjää Imatran opetusohjelmissa ei ole.
Venäjän kysyntä on Virsusen mukaan kuitenkin viimein alkanut kasvaa. Siihen vastataan ensisijaisesti säätiön ylläpitämän Itä-Suomen koulun tarjonnalla.
– Sinne pitkän venäjän lukijamme hakeutuvat.
TUNGOSTA venäjän tunneille ei ole ollut Lappeenrannassakaan. Kaupungin kasvatus- ja opetustoimenjohtaja Tuija Willberg toivoo kuitenkin tilanteen muuttuvan. Vitosluokan venäjää suunnitellaan siksi alkamaan jo neljänneltä luokalta.
Uusia mahdollisuuksia myös Lappeenrannan venäjälle avaa Itä-Suomen koulun opetuksen laajentuminen.
Willberg toivoo kotien valitsevan koululaisilleen enemmän venäjää myös kaupungin kouluista.
– B2-venäjä on ollut saatavilla kaikissa kouluissamme, jos opetusryhmään ilmoittautuu 12 oppilasta. Viime vuonna ei kuitenkaan saatu syntymään yhtään kasiluokan venäjänryhmää, Willberg kertoo.
OPETUSNEUVOS Anna-Kaisa Mustaparta opetushallituksesta neuvoo vanhempia ja koululaisia valitsemaan venäjää sekä muita valinnaisia kieliä opiskeluohjelmiin hanakammin.
– Minimiopetusryhmien koko on kunnille rahakysymys. Näppituntuma on, että viime vuosina valinnaisaineiden ryhmäkokoja on herkästi kasvatettu. Opetusta saadaan silloin lisää vain opiskelemaan ilmoittautumalla.
Venäjää kouluissa opiskellaan Mustaparran mukaan aivan liian vähän. Pelkästään asenteista tilanne ei aiheudu. Kielten opiskelu on Mustaparran mukaan vuosien saatossa laajemminkin kärsinyt eri päätöksistä, joiden kaikkien vaikutus on ollut samansuuntainen.
– Kielten opiskelu on vähentynyt. Kielet eivät ole kouluissa muodissa, vaikka toisin pitäisi nykyisessä maailmassa olla.
1980-luvulla tehtiin Mustaparran mukaan esimerkiksi päätös, jolla pitkän matikan lukijoilta poistui lukiossa vaatimus lyhyen kielen lukemisesta.
Muutos heijastui kieliopiskeluun peruskoulusta ylioppilaskirjoituksiin saakka. 1980-luvun alussa venäjän kirjoitti 2 000 lukiolaista vuodessa. Nyt kirjoittajia on enää muutama sata.
Saksan romahdus on Mustaparran mukaan ollut suhteessa vielä suurempi.
MUSTAPARRAN mukaan Suomen koulunuorison keskuudessa suosiotaan on viime vuosina nostanut kieliohjelmien ohentuessa vain espanjan kieli.
– Nähtävästi se koetaan helpohkoksi ja käyttökelpoiseksi matkailukieleksi.
Viivi Rasimusta kiinnosti venäjän jälkeen seuraavaksi eniten ranska. Teoriassa se oli omalla koululla tarjolla, mutta käytännössä riittävän kokoista opetusryhmää ei syntynyt ranskaankaan.
KUVATEKSTI
MATTI VEIJALAINEN
Viivi Rasimus ei saa läksytyöpöydälleen venäjänkirjaa. Opiskelun tyssääminen oman koulun liian pieneen opetusryhmään oli koululaiselle ja hänen äidilleen Virpille yhteinen pettymys.