Venäjän konsulaatin diplomaatin viinalahjat muuttuivat lahjomiksi

Venäläisen diplomaatin tiivis yhteydenpito oli kohtalokasta lappeenrantalaiselle poliisille. Suojelupoliisin ja keskusrikospoliisin tutkima juttu päättyi sakkotuomioon ja oma-aloitteiseen virasta eroamiseen.

HANNU OJALA

LAPPEENRANTA. Venäjän suulähetystön konsulaattiosaston johtoon kuuluva diplomaatti oli yhteydessä tiuhaan lappeenrantalaiseen miehistötehtävissä toimineeseen poliisiin.

Suojelupoliisi tarkkaili Helsingissä ja Lappeenrannassa ravintoloihin sovittuja tapaamisia, ja esitutkinta niiden luonteen selvittämiseksi alkoi vuosi sitten. Oma-aloitteisesti irtisanoutunut poliisi tuomittiin lahjoman ottamisesta 50 päiväsakkoon. Valtiolle hän joutuu maksamaan 110 euroa laittomasti saadusta alkoholista.

Lappeenrannan käräjäoikeudelle riitti näytöksi lahjomisesta, että tapaamisten aikana diplomaatti oli antanut poliisille kaksi pulloa konjakkia ja kaksi pulloa votkaa. Yhteydenpito konsulaattiosastoon oli alkanut jo vuonna 1996, kun diplomaatin taannoinen edeltäjä myönsi poliisille jonon ohittamisluvan.

Rahanarvoinen lupa oli uusittu sen jälkeen vuosittain, vaikka läänin poliisijohto oli kieltänyt jo vuonna 2004 poliisimiehiltä kaikenlaiset erivapaudet rajanylitysliikenteessä.

Oikeuden näkemyksen mukaan lahjoilla ja etuuksilla oli vaikutettu poliisin työhön.

Käräjäoikeuden päätös jää lopulliseksi, sillä tuomio tuli lainvoimaiseksi tämän viikon alussa. Ratkaisu voitiin antaa kirjallisessa menettelyssä, koska epäilty oli myöntänyt toimineensa syytteen mukaisella tavalla.

Jutun esitutkinnan alkaessa rikosnimikkeenä oli törkeä lahjoman vastaanotto, mutta tutkinnassa ei saatu näyttöä vakavammasta toiminnasta.

Poliisin yhteydenpito Venäjän viranomaisiin pohjautui 1990-luvun alkuun, jolloin hän toimi Pietarin pääkonsulinvirastossa poliisin yhdyshenkilönä. Myöhemmissä virkatehtävissä yhteistyötä Venäjän konsulaatin kanssa oli jutuissa, joissa Venäjän kansalainen oli ollut osallisena esimerkiksi liikenneonnettomuudessa.

Vuonna 1996 poliisi sai avuliaisuudestaan konsulaatin diplomaatilta lupalapun, joka oikeutti hänet ohittamaan rajanylitystä odottavat ajoneuvot.

Lupa oli myönnetty virkatehtävien takia. Sen jälkeen lupa uusittiin automaattisesti, ja käytäntö oli voimassa kesään 2007 saakka. Poliisilla ei ollut luvassa mainittuja virkatehtäviä Venäjällä.

Poliisin yhteistyö konsulaatin kanssa laajeni 1990-luvun lopussa myös viisumien välittämiseen. Tästä toiminnasta aiheutui hankaluuksia esimiesten kanssa.

Suojelupoliisi kiinnostui poliisin ja konsulaattiosaston 1. lähetystösihteerin yhteydenpidosta toden teolla vuoden 2006 aikana. Tapaamisia varjostettiin ainakin lappeenrantalaisissa ja helsinkiläisissä ravintoloissa.

Esitutkinnan lähtökohtana oli tieto, että poliisi oli antanut Lappeenrannassa joitakin papereita diplomaatille. Helsingissä varjostaja oli huomannut, kuinka diplomaatti oli torjunut yrityksen ojentaa hänelle jotakin.

Kuulusteluissa epäilty kertoi, että luovutetut paperit olivat hirsitaloesite ja valokopio poliisin kanssa tekemisiin joutuneen venäläisen henkilön passista. Tällaisten tietojen luovuttaminen on poliisin ja konsulaatin välillä rutiinitoimintaa. Tällä kerralla se poliisin mukaan tapahtui poikkeuksellisesti vain kahdenkeskisessä tapaamisessa.

Tutkinnan taustalla oli epäily, että tapaamisissa käsiteltiin asioita, joista poliisi oli saanut tietoa poliisin, rajan ja tullin rikostietokannoista. Lokitietojen perusteella oli nähtävissä, että ennen tapaamisia poliisi oli tehnyt hakuja tietokannoista sellaisista rikosnimikkeistä, joiden tutkiminen ei kuulunut hänen virkatehtäviinsä. Tapaukset kuuluivat nimikkeiltään vakavaan rajat ylittävään rikollisuuteen.

Kuulusteluissa ei kuitenkaan voitu osoittaa yhteyttä diplomaatin yhteydenpidon, tietokantojen selailun ja tapaamisten välillä.

Viinapullot saanut poliisi kiisti kuulusteluissa lahjoihin liittyvät vastikkeet. Hänen mielestään kyse oli tavallisista tapaamisiin liittyvistä tuliaisista. Erään tapaamisen yhteydessä poliisi oli puolestaan antanut diplomaatille minttulikööripullon ja savustetun kirjolohen.

Kirjoittaja:
Hannu Ojala