LAPPEENRANTA. Sammonlahden kirjasto Lappeenrannassa juhlii 20 vuottaan keskiviikkona 29. lokakuuta. Lapsille on tarjolla kello 13 ja 13.30 pöytäteatteriesitys Satu toivomuslähteestä, joka sopii kaikenikäisille.
Aikuisille on kello 17.30 tilaisuus, jossa lappeenrantalainen kirjailija Annamari Marttinen kertoo kirjoistaan ja kirjoittamisesta.
Annamari Marttinen, mitä ihmiset kysyvät, kun yleisötilaisuuksissa kerrot kirjailijan työstä ja kirjoistasi?
– Mistä saan aiheeni? Kuinka kauan kirjan kirjoittamiseen menee? Kuinka pystyn keskittymään, kun olen neljän lapsen äiti? Minkälaista yhteistyö kustantajan kanssa on? Mistä tiedän, että kirja on valmis? Onko minulla esikuvia? Miten pystyn kuvailemaan ihmisten tuntoja niin todenmukaisesti?
Luetko koskaan kirjojasi, kun ne on julkaistu kirjoina?
– Esikoiskirjaani en lukenut, kaksi viimeisintä olen lukenut. Olin esikoiseni kohdalla jotenkin tosi ulkona. Oli tosi vaikea uskoa ja sisäistää, että julkaisupäätös oli totta ja että minusta todellakin oli tulossa kirjailija, mistä olin haaveillut lapsesta asti.
Tuntuvatko omat kirjat erilaisilta painettuina kuin käsikirjoituksina?
– Valmis kirja on kaunis ja ihana, sitä silittelee ja puristaa rintaansa vasten. Sen lukemiseen voi antautua kuin minkä tahansa kirjan. Aika hassuakin, että sen kanssa voi vielä tulla ahaa-elämyksiä kuin kirjoittaja olisi ollut joku muu.
Mikä on kauneinta, mitä kirjoistasi on sanottu?
– Veljeni vartijasta eräs lukija lähetti minulle sähköpostia ja sanoi muun muassa: tuntuu, etten tämän jälkeen voi enää koskaan lukea mitään muuta.
Mikä on kirjailijantyössä vaikein paikka?
– Kritiikin lukeminen, jossa kirjasta ei ole onnistuttu löytämään mitään hyvää.
Onko työn alla nyt uutta kirjaa?
– Olen aika pitkällä neljännen kirjani kirjoittamisessa. Ensimmäinen versio on jo käynyt kustannutoimittajalla, ja tällä hetkellä muokkailen sitä.
Oletko ehtinyt lukemaan syksyn uutuuskirjoja?
– Olen lukenut Pauliina Suden Lukot, sillä hän on ystäväni ja odotin hänen kirjaansa malttamattomana. Tällä hetkellä luen Leena Lehtolaisen Väärän jäljillä. Sen jälkeen odottaa Saara Kesävuoren Hyvä isä.
– Pystyn nykyisin lukemaan muiden kirjoja, vaikka kirjoitan omaani. Tosin, kun kirjoitan tekstiä ensimmäistä kertaa, en lue kovin paljon, koska se häiritsee omaa keskittymistä.
Es-arkisto/Seppo Rautiovaara
Annamari Marttinen tunnustaa, että Veljeni vartija on kirjailijalle itselleen kolmesta omasta kirjasta kaikkein läheisin. Siinä hän kirjoitti aiheesta, joka on arka, vaikea ja omakohtainen.